Liikuntaa, väsymystä ja mielitekoja

Vuoden alku lähti urheilun kannalta hyvin; tällä viikolla olen liikkunut kuutena päivänä. Olen hiihtänyt (onneksi lasten tahti hidas), käynyt kahdesti Bodybalancesssa, kerran salilla, pumpissa ja kävelyllä. Luistelemaan en aio mennäkään; seisoin kentän reunalla ja niin aion ensi viikollakin tehdä. Selkä on ärtynyt varsinkin aamuisin; liikunkin välillä kuin 9-kymppinen. Tän aamun kävelyvauhti oli kyllä hidas, muuta paineli ohi ja silti puuskututti. Vaihteeksi sykemittarikin mukana, keskisyke oli reilu 133. Bodybalance ois mun selälleja lonkille sopivaa liikuntaa (kuten hermoillekin), mutta ilmeisesti en jatkossa pääse tunneille.

Paino noussut viimeisen kuukauden aikana sen kilo/viikko. Niin, no syönhän mie huonostikin: liikaa suolaisia safkoja, myös karkkia menee (mutta kun niin haluttaa, tälle aamulle suolakurkkuja!). Maha navan kohdalta kasvanu parissa kolmessa viikossa 95cm noin metriin. Eilen söimme veljen perheen kanssa pizzeriassa (lapset 3,5,5 ja 7v), sen jälkeen kävimme jädellä ja illalla leffaa katellessa vielä karkkia. Mahan ympärysmitta siitä navan kohdalta oli kebabin ja jäden jälkeen turvonnu 104cm. Ja enää tasan 4kk laskettuun aikaan. Virtahepo tulossa, pois alta  ;O)

Väsymys iskenyt uudelleen. Syynä taitaa olla neiti esikoinen, joka on ollut tiistaista asti köhässä (yskii aamuöisin keuhkoja pihalle ja lämpö sahaa 37 molemmin puolin). Neiti, joka ei ole nukkunut vieressämme vuosiin, on tällä viikolla ängennyt väliimme joka yös. Viime yönä hän heräsi jo ennen kolmea, eikä saanut yksin unta. Myös vilkaalla mielikuvituksella taitaa olla osuutta siihen, ettei omassa sängyssä enää uni tule kuten ennen. Mun  nukkumista ramppaus, pyöriminen ja köhiminen on haitannut ja olen ollut tosi väsynyt. Toissa yön sain nukuttua hyvin ja aamusta olinkin pirteä muutaman tunnin. Silloin otin myös ekaa yötä käyttöön tyynyn jalkojen väliin. Kyljen kääntäminen ei enää olekaan ihan niin helppo juttu; pakko herätä voidakseni vaihtaa asentoa ja estää pahimmat puutumiset.

Välillä oma napa pelkästään ajatuksissa, välillä taas hetkeksi unohtuu. sen kuitenkin aina huomaa, jos liikkeitä tullut harvempaa kuin normipäivinä. Itkukohtauksia ollut vähemmän. Välillä olen niin iloinen kaikesta tulevasta ja välillä kaikki kauhistuttaa: onko vauva terve, mites parisuhde, jaksanko huolehtia vauvan lisäksi kodista ja lapsista, miten talous.... Tehtäorientoitunut vanha minä nostaa välillä päätään ja kyselee, enkö ole saanut mitään aikaiseksi. Mutta kun ei huvita tai jaksa! On niin helppo maata sohvalla ja uppoutua elämään jotain muuta elämää, aikaa ja paikkaa. Myös kirjojen maailmoihin uppoudun helposti. Pääsee helpommalla, kun on sokea kodin sotkuille ja kuvittelee itsensä ihan muualle. Ja sitten kun taas näen, eikä kukaan tee asioille mitään: pimahdan. Kumpi siis parempi: kuri vai välinpitämättömyys. Taidan hypellä melko tasaisesti ääripäästä toiseen ja sysätä vastuuta myös miehelle. Pinkit lasit päähän ja kevättä odottelemaan!!!!

- raskausviikko 22+6 -