LIVE LIFE SIMPLY

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Perhe-elämään muutoksia luvassa

Raskaana!!!

 
13.10.2010

Raskautta takana jo 10+ jotain. Mutta vieläkään en ole aloittanut raskauspäiväkirjaa. Taidan pelätä. Tämänkin julkaisen kai vasta kun kaikki ok. Eli niskapoimutulosten jälkeen ensi kuussa....

No joo. Vaikka on jo tyttö ja poika ja poikakin täyttänyt viisi vuotta, silti vielä yksi. Joillekin suurperheellisillähän on jo 10 tai jotain. Ja itseä huolestuttaa miten ihmeessä pitikin haluta tämä kolmas, miten taas jaksaa kun nyt kaikki jo helpompaa (kauheasta uhmasta huolimatta).

Vauvakuumetta olen potenut mieheni mukaan jo kymmenen vuotta (ja hän kyllä tuntee minut; ensi viikolla seurustelusuhteemmekin tulee täysi-ikäiseksi ). Väsytystaistelu vei voiton elkuussa ja hupsis, olinkin heti raskaana. Eihän sen ihan noin nopeasti pitäny onnistua; vasta ns. harjoittelulupa sovittu  ;O)

Keväällä vain sattui liikaa: tytön hamsterin ja kahden lasten isomummon kuolema, sekä ystävän vakava sairastuminen laittoivat miettimään elämän tarkoitusta. Mitä teen sitten kun lapset lähtevät kotoa? Miksi elän? Koira? Uusi lapsi? Miksei. Ehtiihän sitä kahdestaan asua sit viiskymppisenäkin. Ollaan matkusteltu paljon, talo rakennettu, olen juuri saanut viran, harrastuksia löytyy kotoakin (kirjat ja käsityö), talosta löytyy vauvallekin oma huone (eli miehen ns. työhuone, jossa mies viettää yöt tietokoneen seurassa minun nukkuessa yksin)... No saanpahan edes unikaverin tällä tavalla (mie olen aamuihminen ja mies taas ilta eli vuorokausirytmimme eroavat n. nelisen tuntia).

Raskaustestin tein vasta  kuukausi sitten miehen ollessa työreisussa, menkat olivat myöhässä laskentatavasta riippuen 7-10 päivää. Mutta kun kierto ollu mitä sattuu, en oikein eka uskonut "kertalaakiin". Positiivinenhan se, viiva tuli vauhdilla esille ja sit miehen kanssa puhelimilla hauskaa viestittelyä. Kertonut olen vain enoni vaimolle (joka sai tietää esikoisen raskaudesta jopa miestänikin ennen!) sekä yhdelle ystävälle. Muille en ole halunnut kertoa juuri sen takia, että jos jotain onkin  pahasti vialla (mistäs sitä tietää, jos toisen käyttämä vahva särkylääke aiheuttaakin jotain, kun raskaaksi en uskonut vielä silloin tulevani) ja päädymme aborttiin tai tulee keskenmeno. Alussa kyllä poltteli kertoa, mutta nyt helpottaa.

Vointi... Onneksi uusi työpaikka (tai olinhan mie siellä 9-10 vuotta sitten) ja syksy: eivät ole ehkä toivottavasti osanneet laskea aamun välipaloja, selkäsärkyä, lihomista yms. raskaudesta johtuvaksi. Olen muistanut toitottaa, että ku flunssan takia en jaksa liikkua ja tulee aina syksyisin syötyä niin paljon. Tosin kun mainitsin vaan syöneeni kipeänä, yks kommentoi ettei tiiä muita tauteja ku raskaus, jossa ruoka maistuu. Ja onneksi parvorokon vasta-aineet on katsottu, etten joutunut pari viikkoa sitten asiaa paljastamaan kun kyseltiin onko kukaan raskaana ku yhellä on parvorokko ja se voi olla vaarallinen raskaana oleville. Sivusin asian vain kertomalla, miten multa vasta-aineet oli otettu ja tulkittu ensin väärin (sain saikkua silloin enemmän kuin ois tarvinnukkaa, sillä olin sairastanut sen piilevänä).
      Niin, ja taas eksyin lähes aiheesta. Väsymystä aivan kauheasti. Veljen vaimon ollessa lasten kanssa meillä mie vain makasin sohvalla ja jopa lähes nukuin! Väsymyksen ja syömisen muistinkin ekasta raskaudesta. Silloin elämä oli: töihin, päikkärit, treeni, pizzaa + sohva, nukkuun ja taas kierto alusta. Nyt se ei onnistu. Lapsille joudun ruoan vääntään väkisin (ei vois vähempää kiinnostaa kokkaus, joskus pizzaa tekee mieli päivittäin), ja pitäähän sitä pyykätä ja siivotakin.
    Urheilla en jaksa. Kesällä 5-6 krt/vko on vaihtunut 0-3/vko. Lenkkeily loppu ku seinään. KUn en tiennyt edes olevani vielä raskaana, maximi syke pomppas 192 erään armytrainin tunnin aikana. En edes sitä huomannut vasta kun kotona katsoessani sykemittarin lukemia. Siihen loppu sekin rääkki ja sen jälkeen en ole kunnolla jumpassakaan käyny (iltaisin se sohva voittaa!!!! ). Niin, keväällä maksimin sain cooperin testissä  ja silloin oikeasti tuntu pahalta, maximi oli 184. Eli kun maximi pomppas yhtäkkiä noin korkealle enkä edes tuntenu kauhean pahaa oloa, luulin vain jonkin olevan vialla. Mutta juoksu tuntu jo silloin pahalta enkä lenkillä olekaan käyny (keväällä jaksoin hölkätä parilla kävelyaskeleella välillä alle 20 min, heinäkuussa 1h20min ilman taukoa ja nyt taas ollaan nollassa).
    Ei siis ole outoa, että kun urheilu loppuu ja syömishimo nousee, paino nousee. Ja vaan kaksi kiloa ennen ekaa neuvolaa!!!!! Että silleen.
    No äklö olo on kyllä koko ajan, välillä syöminen autta, välillä ei. Siis kuvottaa. Ja monta kertaa päivässä. Varsinkin kun syömisestä on kulunut tunti tai pari. Taas on nälkä. Satsumat toimivat tällä hetkellä parhaiten. Mutta kun ne eivät vie nälkää. Tulee syötyä liikaa leipää. Onneksi viime viikkoina jäätelön olen pystynyt jättämään väliin (niin, mutta on salaisia karkkikätköjä, muutamakin salmiakki tekee ihmeitä!). Onneksi töissä on huippusalaatit, joten alusta asti olen saanut riittävästi vihreää fooli (minkä, olikos se foolihappo), no oli mitä oli, jotin vihreää pitää saada heti alussa, jotta vauvan joku osa kehittyy. Hitsi, nytkö se raskausdementia jo alkaa. Pitäsihän mun nää jutut tietää... Taitaa olla parempi mennä tekemään vispipuuro loppuun ja toivoa, että se vie loppuillan himot mennessään.....




24.10.   (11+6)

Juuri sain vuodatettua labran ongelmat ja mystisen ihottuman, mutta lomakevirheen vuoksi ei suostunut tallentamaan, plääh. Lyhyesti: viime viikolla labraan mennessä iho kukki kuin nokkosihottuma, syytä ei keksitty eikä löydetty, hävisi puolentoista vuorokauden jälkeen. Labra-aika on 5 min, mutta minulla meni 17min: vasta 4. tökkäsy tuotti tulosta ja saatiin verinäytteet.             Ensi viikon pe sitten vihdoin np-ultra, jonka jälkeen ehkä asiasta on jotain kerrottavaakin. Tällä viikolla on  ollut mulla syyslomaa: kaksi ekaa päivää meni taas maaten, mutta pe sain leivottua sämpylöitä + siivottua olohuoneen (uusi järjestys ja selkä kipeä ku isoja huonekaluja kiskoin , kylläkin räymatto alla, mutta kuiteski), makkari (mm.vuodevaatteiden vaihto) ja osa keittiöstä ja kerrankin siivoukseen kuului myös luutuaminen. Yleensä lapset hoitaa sen leikkimällä lattialla, mutta keittiö kaipasi ihan vettäkin. Eilen luulin olevan taas hyvän päivän kun sain lähdettyä aamulla kävelylle ja leivottua broileripiirakkaa. Mutta sit väsähdin (tai lapset kiukkusi ostoksilla ja mun fiilis meni). Nyt lomalla olen sentään saanut liikuttua: ke kävin aamulla 8.30 alkavassa Bodypumpissa, to salilla (lähinnä aerobista), la kävelyllä (ulkona valkoista ) ja tänään salilla vesisateen viedessä ulkoiluilon. Ja vaikka syöminen ei olekaan ihan kohdillaan, paino ei le neuvolan jälkeen noussut juurikaan (tai siellähän mulla oli farkut jalassa, joten kevyemmät vaatteet ja pari sataa gramaa painoa lisää tarkoittaa ehkä puolta kiloa...)

Yllä oleva kuva mun nautiskelusta. Vaikka viiniä yms. ei saakaan juoda, on luxusmaista juoda vaikka tuoremehua tai limsaa kristallilasista. Pientä arjesta irrottautumista, onnistun hyvin huijaamaan itseäni näillä pikkujutuilla.

Väsymystä on siis edelleen. Maha näkyy kiitettävästi, mutta vaatteilla olen saanut piilotettua ihan hyvin. Lantiollehan ne kilot on menneet ja olenkin kertonut lihoneeni kun olen ollut väsynyt.

Aiemmin en ole ollut kiinnostunut ihmisetn elämänkerroista tai tarinoista juurikaan, mutta nyt huomaan lukevani niitä urheilujuttuja mieluummin. Vauva-lehtiä en ole lukenut ja vauva tulossa -ohjelmaa en pystynyt katsomaan. Ehkäpä kun oma kroppa ei enää miellytä, on pakko paneutua muihin sisältöihin ja paeta muiden ihmisten kokemuksiin ja liikuttua niistä. Toki kirjojakin ahmin, mutta nyt myös kaikenlaisten lehtien tarinoihin erilaisista ihmisistä. En kylläkään juorulehtien julkkisjuttuihin ole vielä paneutunut, mutta eihän sitä tiiä. Tai no moni julkkis on huipun näkönen raskaana, että ihan ihmetyttää missä niiden kasvanut takapuoli oikein on. Mulla ainaski takamus kasvaa ihan tasapainon vuoksi; etten vaan kaatuis suuren mahan kanssa eteenpäin, tarvitaan vastapainoa  reilusti pakaralihasten ympärille. Menenkin nyt kasvattamaan sitä osiota ;O)

29.10. (12+4)
Ultrassa näytti kaikki olevan hyvin. Siitä sitten lisää kun saan kuvan skannattua.

2 kommenttia:

  1. Voi vitsit, Onnea!!!
    Tämä vauvabuumihan etenee näemmä tildapiirissä ihan kulovalkean tavoin, hih. ;))

    VastaaPoista
  2. Kiitos!
    Niinpä. Koiravauvan ois kyllä saanu kivuttomammin, ja sekin oli mielessä, mutta nyt ei sitten koiraa hankitakkaan....

    VastaaPoista