joulua laiteltu...

Alaselkää särkee, vanha vaiva kiusaa. Ja juuri tappelin vajaan tunnin työjuttujen parissa tällä koneella, ehkä tää istuminen huonossa asennossa ei auttanut selkää. Ja apua, huomaan että on hiljasita: pyykinpesukone siis valmis (ei vois vähempää kiinnostaa, viimeksi pistin miehen viikkaan pyykit ku jotain muuta tein ja hieman suutahdin). Mies töissä ja lapset vielä hetken tv:n ääressä. Niin, työjuttuja tein eilenkin kotona, töissä ei enää ehi näin joulun alla. Sain projektiohjeet valmiiksi (pari viikoa aikaa tehdä se), mutta se jakaminen nettisivun kautta ei meinannu millään onnistua (liian uusi asia, en ole opiskellu käyttöä tarpeeksi). No joo, pari viikkoa vielä tiiviisti töissä ja sit pitkä loma.

Liikkeitä kaipailen (siis mahassani elävän olion). Välillä taas unohtanut mahan olemassaolon, mutta sitten jokin asento on ollu hankala. Tosin tänään tempasin sitten voimistelupenkiltä alas arabialaisen (kärrynpyörä, alastulo vain taittaen korkealta kahdelle jalalle kasvot lähtösuuntaan). Täytyy lopettaa moiset....

Olohuoneessa on uusi järjestys (taas, edellisen laitoin lokakuun lopussa). Punaisen "terapiamattoni" on lattialla (matossa suuria villapallukoita, erikoisen tuntuinen kävellä). Sohvaa yksin lauantaina ähelsin ja selkään sattu, sunnuntaina sitten mies sai siirtää lipaston ja nojatuolin (sapetti niin ku toinen vaan la nukkui, tosin kaikki muut meillä flunssasia, mutta silti...). Onneksi mies tänään illassa, niin mun ei tarvinnu poikaa jäädä hoitaan ku hällä eilen lämpöä.

Keittiössä verhojen vaihto vielä edessä, vaikka nätit noi valkosetki. Mutta keittiös myös punaista tulosssa, pari tuntia sitten löysin varastosta laatikon, jossa punanen joulunen vahakangas (ja hyi ku haisee nyt levitettynä). Lapset laittoivat tonttuja ikkunoihinsa ja mie nostin adventtikalenterin seinälle (pitänee katsoa, onko käsityöblogissani siitä kuva; tein viiem jouluksi suuren tonttutytön, jonka hameessa 24 luukkua).

Maha pullottaa, paino nousee (niin kun torttukaudenkin avasin la), väsymys pikkuhiljaa väistyy. Siinäpä ne varsinaiset raskauteen liittyvät jutut onkin. Pitänee nettipalstoillekin mennä katselemaan muiden menoa, mutta kun ei jaksais.... On niin monta tsempattavaa asiaa... Jos vastaantulee raskausblogeja, vinkatkaa!!!
-rv 17+0-

Pakkasta ja väsymystä

Huh ku ulkona on kylmä. Vaikka pakkasta alle 20 astetta ja iltapäivisin alle 15, tuuli tekee ulkonaolosta enemmänkin kidutusta kuin nautintoa. Aamulla reippailin  n. 15 min , kun pääsin työkaverin kyytiin sitten matkan varrelta. Vähän tuuli ehti puraista poskia, mutta pitkä untuvatakki päällä ja toppahousut jalassa ei palellu. Mutta syke kyllä nousi, tai ainaski puuskututti kun autoon istahdin. Kunto huono vaiko......

Eilen oli ns. huono päivä (lue sohvapäivä) ja yllä olevat tuotteet pelastivat sitten pikkuisen (mun hätäpakkaus;O)   ). Kotiuduttua jaksoin vielä ruoan lämmittää (työpaikan keittiöstä otin ruokaa....), mutta sitten taas jumahdin sohvalla. Toki ensin etsin kaikki karkkikätköni va vain yhden salmiakin löysin. Laitoin sitten miehelleni viestin: "Karkkikätköt tyhjät, tuo salmiakkia, konvehtirasiakin vois kelvata. En tosin ehkä selviä sun tuloon asti.  .....".

 Lapset tyhjensivät astiapesukoneen ruoan jälkeen ja poika innostui sitten tiskaamaan: läträsi sitten reilun tunnin kun mie makasin sohvalla ja katsoin Kimoran ohjelmaa. Soitettiin sit isille, että tuo muutaman namin pojallekin kun niin ahkerasti tiskannut (työn laatua en todellakaan vaivautunut tarkistamaan, kunhan kysyin ettei vettä lainehtis vaan lattialla). No isihän ei sitten päässytkään töistä lähteen ajoissa ku seuraavaa työntekijää ei kuulunut; kotiutui toista tuntia myöhässä. Ja koko ajan kuului: "Koska isi tulee". Ei ollu minusta isin korvikkeeksi. Ja paineli sitten syötyään heti autotalliin veljensä kanssa kelkkaa korjaamaan. Poika ei meinannu saunaankaan lähteä kun isi ei tule (ja jälleen kuului useampaan kertaan:"koska isi tulee" ).

Kolmas ilta ns. yksin kun ukko siis kaksi iltaa korjannu kelkkaa (autoakaan ei saa talliin sen härvelin takia) ja nyt illan töissä. KOhta pitäsi lähteä viemään neiti tanssiin. Onneksi ens viikolla kenraalit ja esitys, ainaski yksi kuljetus vähemmän (lue: en saa maata kuljettamisen takia rauhassa koko päivää töiden jälkeen sohvalla).

Muutaman kerran olen jopa unohtanut hetkeksi, että olen raskaana. Suurin muistutus on kyllä virtsarakon jatkuva paine. Nyt taas tuntuu, että maha taas ponkaissut isommaksi (alkuviikolla tuntu jopa pienentyneen). Varsinki viime yönä tuntui jotenki isommalta. Aina ruoan jälkeen tuntuu hetkeksi kasvavan. Onneksi olen töissä voinut tunikoiden lisäksi pitää löysää hupparia ( miehelle ostin valkoisen Puman hupparin kokoa L, mutta luovatan sen hänelle vasta kun en itse mahdu)..

Obsidani tuntui eka auttavan, nyt taas ei. Ja ainakin mahan toiminta on hidastunut, ja muuta syytä en keksi ku tuon rautavalmisteen (on aiemminki tehny saman). Kun kuitua ainaski syön tarpeeki: aamupuurosta yli puolet kautalesettä, marjoja, ruisnäkkäriä ja ruisleipää... salaattiaki aina reilusti töissä.

Ois päikkäreiden aika, mutta kun nyt tänne raahauduin, en ehdikään. Tai jos nopea olen, 10 min ehtisin........

ADIOS!

arkea / luksusta ???

rv 15+6

 Tällainen viritys valaisee takan päällä ja toimii myös yövaloja meän makkariin vaeltavalle neidille.  Hän ei ole nukkunut vieressämme ikuisuuksiin, mutta kuluneella viikolla useamman yön. Mikä lie pelottanut. Ainakin jalkoja särkenyt välillä niin, että tanssikin piti jättää väliin ja juuri ois ollu avoimet ovet, että oisin päässy näkemään ryhmän harjoituksia.

Ärsyttää kun raskaana ollessa on välillä niin herkkä. Eilen näin mainoksen/pätkän pelastushelikopteri -ohjelman tulevasta jaksosta ja siinä kannettiin pientä lasta tiputuspussien kanssa. Repeäminen nro 1. Hetken kuluttua vaihdoin kanavaa ja katsoin Rimakauhua ja rakkautta -jakson, jonka näin edellisen kerran ollessani raskaana kuutisen vuotta sitten (Rachelin (pienen poja äiti) hautajaiset). Repeäminen nro 2. Asiaa pahensi kyllä huomattavasti se, että lapset olivat mummolassa yökylässä. Pakkohan se oli soittaa ja helpotti.

Lasten poissaollessa sain maalattua miehen työhuoneen harmaat seinät valkoiseksi (yhdellä seinällä tumma tapetti). Vaikka olenkin lähse koko talon sisä- ja ulkoseintä maalannutkin, ei tuntunut maalaaminen onnistuvan. Näytti niin raidalliselta hommalta. En ole uskaltanut tarkistaa vielä tulosta. Kysessähän on tuleva lastenhuone, vaikkakin alussa toiminee tietokone/vauvanhuoneena. Maalatessa söin anopilta saatuja toffee-valikoimaa (koululaisilta ostettu). Ilmeiseti ne aiheittivat mahakipuja, joiden vuoksi kontallaan maalaamiset olivat tuskallisia.

Maalaamisen ja muutaman Jimin talo-ohjelman jälkeen pääsimme viettämään rauhaisaa elokuva-iltaa miehen kanssa ihan äänien kanssa (yleensä leffat joudumme katsomaan miniäänillä). Ensin mies teki schetsuankanaa nuudeleilla ja sitten katsoimme yli  2h20min kestävän Ridley Scottin ohjaaman elokuvan Robin Hood. Elokuva oli loistava, vaikkakin mun makuun liikaa tappamista. Totesin vaan, että onneksi ei eletty 1100-luvulla. Scottin ohjaamat elokuvat ovatkin yleensä loistavia. Oli siis mukava ilta ihan vaan miehen kanssa ilman tappelua pyykeistä tms. (mies joutui tosin vaatteita viikkaamaan kuivausrummusta, kun narulle ei mahtunut. Mutta hän ei mutissut, koska minä maalasin). Jälleen tosin sain yksin nukkua alkuyön, mutta kävi sentään nukuttamassa minut (oli kaksi edellistä iltaa pois kotoa).

Tällä viikolla eilisen ohella keskiviikkona en nukkunut päivä/iltaunia ennen varsinaista nukkumaanmenoa. Pikkuhiljaa siis elämää iltaisin. Keskiviikkona aamulla olin koulutuksessa, joten ilmeisesti se sitten piristi. En kyllä millään muistra, mitä muuta sitten puuhailin. Ai niin, tein pari tuntia kotonakin töitä, mikä sekin melko harvinaista.

Kello vähän yli kahdeksan aamulla, pitäisköhän ottaa jo ekat "päikkärit" kun  niin väsyttää. Oikeastaan olis kyllä muutakin tekemistä, mutta kun väsymys on kyllä vienyt voiton koko syksyn.

Taas luulin tuntevani liikkeet pe-iltana ruokaillessamme kotona, mutta nyt taas en ole tuntenut mitään. Voi kun mulla ois kotona sellanen ultra, niin voisin aina kurkistaa, mitä mahassa tapahtuu (ja että seillä tosiaan on sitä elämää) ;O)

Sopimattomat vaatteet pois...

Eilen viihdyin jälleen sohvalla ainakin yhden kirjan ja pari ohjelman verran. Kävin kyllä myös salilla, kaupassa ja äitini luona (lasten serkut siellä hoidossa ja tuli oltua jopa ulkonakin)+ leivoin kakun ja otin kahdet päikkärit. Äiti katkoi minulle muutamia viinimarjapensaan isoja oksia, jotka jätin sinne kuivumaan. Parin viikon päästä aikomus sitten sprayata ne hopealla ja laittaa maljakkoon + oksille valkoisia ja hopeisia koristeita (joulukuusta odotellessa jotain muuta puuta siis).

Tänään en ole vielä päikkäreitä ottanut ja kello on jo yli puol kolme. Aamulla käväisin 25 min happihyppelyllä. Eka ajttelin salille mennä, mutta varasinkin sitten illemmalle venyttelytunnin (joten tänääne en voi enää kakkua syödä ilmavaivojen takia ennen jumppaa). Myös se, että aamulla vihlaisi tuskallisesti vasemmsta etualavatsasta sa tyytymään kävelylenkkiin. Ehkäpä ne oli vain eilisestä kakusta johtuneita ilmavaivoja... Lenkin ja puuron jälkeen linnottauduin ristipistotyön kanssa katsomaan Jimiltä remonttiohjelmia pariksi tunniksi ja sitten otin itseäni niskasta kii. Kiskoin kaikki vaattet sotkuisesta vaatekaapista ulos ja sainkin ison laatikollisen paitoja (lähes kaikki urheilutoppipaidat) ja kassillisen housuja, jotka eivät joko enää mahdu tai ovat ihan pian liian pieniä. Omat vaatteet kun sain järjestettyä, miehen vaattet näyttivät ärsyttävän sotkuisilta, joten jatkoin järjestelyä. Löysin kahdet miehen hylkäämät farkut, jotka omin itselleni (nytkin jalassa, mutta näissä persuksissa repeämä). Toisissakin oli repeämä, mutta nappilista alapuoleel, joten ajattelin sinne jossain vaiheessa ommella jotain joustavaa kangasta....

Raskauden kestoa tuskin tietäisin, mutta puhelimessani on tämä kiva liberon raskaana "juttu", johon voi asettaa oman lasketun ajan. Tällä hetkellä siis menossa 15. viikko ja kohta saan katsoa seuraavan. Niin, kurkin kyllä usein jo seuraavia viikkoja.

Ensimmäinen potku.... Terkkari kysyi tunneko liikkeitä ja kerroin, että yhtenä yönä luulin tuntevani. Olikohan ilmavaivoja vai.... Terkkarin mukaan niitä tuntisi sitten joka päivä. No olin sitten tuntevinani liikkeitä neljänä päivänä peräkkäin, mutta nyt en sitten ole ollut edes tuntevinani mitään. Luulosairas siis. Tätä oletusta voisi tukea myös se, että liikeet ovat tuntuneet ihan muunlaisian kuin "pikkukuplina", enemmänkin sellaisina edestakaisina liikkeinä kun loppuraskudessakin (tietty lievempinä).

Olen nyt lukenut vauvalehtiä ja täytyy myöntää, että pikkusen alkoi jo ahdistaa kun luin ongelmatapauksista (np-ultrassa ongelmia ja siitä keskeytys, vauva sairaalassa....). Taisi tieto lisätä tuskaa ja mielikuvitusta on hillittävä. Välillä olen jopa negatiivinen ja ajattelen kaiken pahan kuitenki tapahtuvan....

Paino on noussut tämän mahan esille pullahtamisen myötä. Eli seuraava neuvola ja joulunjälkeinen neuvola eivät ole mukavia puntarin osalta. Reisiin ja lantoon tullu kiloja, ärsyttäääääääääää (minkähän kokoset reidet mulla on tällä menolla toukokuussa). Pitäsiköhän opetella hameen käyttöä, reidet ois piilossa ;O).

Kiristää, pissattaa...

 Tässäpä aluksi nämä puhelimella otetut kuvat ainaisesta seuralaisestani (edellinen oli Ruu, tätä en ole vielä nimennyt). Enhän mie ole saanu aikaiseksi skannata kuvia, joten tyydytään näihin epätarkkoihin otoksiin.

Ultrahan oli pari viikkoa sitten ja tämä "tyyppi" mahassa rockasi ;O). Eli aika pian ultran näyttöruudussa tämä pieni ihme rockasi  toinen käsi heiluen suuntaan jos toiseenkin pystyasennossa. Välillä käänsi selkänsäkin meille, mutta kaksi jalkaa ja kaksi kättä löytyi, sydän löi, silmäkuopat ja nenäkin näkyvät. Ihan mun nenä ;O) ???? Mitat saatiin, vaikka ei niin hyvin ain näkynytkään ja kaikki näytti olevan hyvin. Edellisessä raskaudessa eniten ultrattiin sydämen eri osia, mutta onneksi rytmihäiriö oli vain kehitykseen kuulunut asia ja sydän pojalla vahva.

Parasta ultrassa (johon menin suoraan töistä yksin, joulun ja uuden vuoden välissä mennään sitten yhdessä) oli se, että näin kohdussani todellakin olevan jotain. Välillä jo luulin kuvittelevani olevani raskaana ja kokevani kaikenmoiset oireet vain luuloni vuoksi. Niin, ehkä tämä ajatus tuli kun väsymys vieny voimat. Mutta ultrassa olikin pieni ihana ihmisen alku, joka on mielessä joka päivä.

Sairaalan pihalta soitin äidilleni ja sitten miehelleni töihin. Äiti ainakin yllättyi, kun luuli ettei jälkikasvua enään tule (veljelle kuulemma kaksi riittää). Niinpä niin.... KOtona näytin lapsille kuvan ja puhuimme asiasta. Vaikka jompikumpi sanoi alkusykssytä, ettei meille saa tulla vauvaa, kumpikin oli iloisia ja mittasin kuinka pieniä he olivat olleet syntyessää ja vertasin sitä mittaa myös baby born -nukkeen. Naapurin pojan tullessa lapsia hakemaan ulos neiti huusi ekana:"Meille tulee vauva", johon naapurin poju: "Mikä sen nimeksi tulee?" No mutta, sehän olikin jo ajankohtainen kysymys. Tosin tytönnimi minulla on ollut mielessä jo ennen raskaaksi tulemista, saa nähä onko nimi vielä in ensi keväänä....

Mitähän sitä tulikaan luvattua noiden vaatteiden suhteen????

Kävin tiistaina itsemyyntikirppiksellä ja ostin kaksi talvitakkia (toinen villakangasta koko 42, takaa sai kiristettyä pinemmäksi, mutta mikä tärkeämpää; jonka sai suurennettua.). Lopussa menin kysymään juuri pöytää laittavalta pariskunnalta mammavaatteita, koska pöydässä oli pieniä pojan vaatteita. Poika oli kuulemma jo kaksi, mutta yhdet beiget pellavat mammahousut oli: lahkeet liian lyhyet, mutta onneksi lahkeen pituutta oli vain käännetty ja ommeltu ja sain kotona purkamalla itselleni mammahousut (ihan 2,5e maksoin!). Lantioini ei vaan kärsis leventyä, sillä joustinneuleen alapuolella oleva pellava nyt just sopiva, eli meneeköhän ne sitten kun otan käyttöön ??? Tai meneehän ne, mutta meneekö ilman pientä tuunaamista? NIin, tältä samalta myyjältä sitten kysyin onko hänellä neutraaleja 50 cm vaatteita; löytyi vain body ja raidallinen pipo, mutta mukaan lähti jotain muutakin. Taidankin tsempata, ja käydä siellä usemminkin (ainaski sit keväällä) etsimässä vaatteita.

Alkuviikosta löysin väljempiä housuja ja tuntui jopa, ettei maha olekaan kasvanut. Väsymyksen puuskassa taas iski vainoharhaisuus: onkohan sikiölle sattunut jotain. Järkeilin itseni tuosta ulos sillä, että eiköhän tulis keskenmeno jos ois aihetta.  Mutta ruoan jäkeen on housut kiristäneet, töissäkin jouduin nappeja aukoon.

Näillä viikoilla muka pitäsis virtsaamistarpeen vähentyä, mutta maanantainakin olin vessassa käynyt yhdeksän aikoihin aamulla mennessä neljästi, iltapäivällä kävin lähtiessä vessassa ja alle 10 min päästä hallilla (poika meni urheileen) jo hätä, jota piti pidellä yli tunnin. Eli ei täällä ainakaan helpostusta. JOkunen viiko luin (luen siis Liberon vauvaviikkoja puhelimesta) , että hiukset kiiltävät nyt alkuraskauden rasituksen jälkeen. Naureskelin vain kaverille, että kyllä kiiltävätkin, kun kampaaja laittoi vasta uuden värin.

Luulen, että väsymys alkaa helpottaa. Tosin niin luulin viime viikollakin ja sunnuntaina olin kyvytön tekemään juuri mitään. Rautakuurin olen aloittanut syömällä Obsidania yhden päivässä (nyt 4. päivä) ja maha oli heti kolme päivää jumissa. Näitä "hyviä" ja "huonoja" päiviä tulee tasaisesti. Hyvät ovat siis sellaisia, että olen toimintakykyinen myös töiden jälkeen. Nyt sellanen puolihyvä päivä, olenhan koneella. Tällaiselle tehtäväorientoituneelle ihmiselle syksy on kyllä ollut vaikea, mutta "sohvavieroitus" on alkanut. Vaikka sohva on kyllä hyvin nyt vapaana; olemme tällä viikolla iltaisin mieheni kanssa illan kotona yhtäaikaa vain tulevana viikonloppuna eli ylihuomenna. Tänään hän on illan töissä ja mun piti isänpäiväkakun pohja tehä, mutta enpä ole ainakaan vielä mitään tehny (ehtiihän sitä lauantainakin....).

Nyt alan jo nuokkuun; kaipa sisäinen väsymykseni muistaa, että nukun usein pikkukakkosen ajan ja ajaa silmäluomia kiinni (äskenkin nojasin käsi leuassa päätä tukien muutamia hetkiä, että jaksoin taas nämä rivit vääntää).

-rv 14+3-

Ihanan valkoista

lauantai 6.11.2010 (13+5)

Ihanan valkoista ulkona (ja lapset, mie yritän piristyä sisällä). Viime yönä satoi lunta sen verran, että maa on valkoinen, ihanaa! Pitäis kai itekin ulkoilla, mutta lapset saavat leikkiä keskenään (onneksi leikkivät hyvin  ilman vahtimista ja pihalta eivät poistu).

Eilen oli taas vaihteeksi ns. huono päivä. Torstaina sain kausi-infuenssa rokotuksen, oisko se sitten eilen aiheuttanut palelua ja huonoa oloa. Ekaa kertaa eilen iski suolakurkkuhimo. Olin syönyt verilättyjä (siis en todellakaan jaksanut tehdä ruokaa) ja tunti siitä iski ahdistus. Suolatut cashewpähkinät loppuivat ja suolaisen himo oli valtava (se jostain syystä satsuman ohella auttaa huonoon oloo); laitoin siis kuppiin suolakurkun viipaleita ja söin niitä JOhan helpotti. Mies toi sitten töitä tullessaan pizzaa eikä kerankin tehnyt edes tiukkaa syödä puolikasta pizzaa (kun syö puolikkaan tai neljäsosan, voi hyvällä omalla tunnolla syödä useamminkin pizzaa ;O)   ). Niin, vaikka ruoan ja pähkinät ja suolakurkut ja ruisnäkkärit olinkin syönyt kahden tunnin sisällä. Mulla taitaa olla loputon nälkä. Tänääkin aamulla 40 min suuren kaurapuuroannoksen (johon kuuluuvat myös mehukeitto, raejuusto sekä jäiset sokeroimattomat puolukat) oli taas nälkä.

Väsymyksen toiseksi syyksi paljastui neuvolassa hemoglobiini: 112. SEhän oli odotettavissakin, mutta siltiu rautatabletit odottavat edelleen apteekissa. Ed. kerralla se oli 128 eli minuksi loistava.

Maanantaina kerroin töissä lähimmille työtovereillekin. Säikäytin kyllä heitä eka vähän ku aloitin kertomalla, että olen ollu koko syksyn todella väsynyt (käynyt vain töissä ja maannut sohvalla), fyysinen kunto romahtanut... ja sitten näytin ultrakuvan. Yksi sanoi ensin luulleensa, että näytän syöpäkuvaa kun huonosti vilautin ja ääni oli värissy. Mutta kaikki olivat iloisia, jopa ns. pomoni, joka joutuu hankkiin sitten sijaisen. Milloinhan se äitiysloma oikein alkaa, LA on ultrankin mukaan 9.5.2011????? Kertokaa, jos tiedätte. Etsin Kelan sivuilta, mutta oisin kaivannut jotain laskuria. Päättelin sen sitten olevan joskus huhtikuun alussa.

Ja tunnustan: kävin Kelan sivuilla äitiyspakkausta katselemassa. Niin syyhyää sormet jo vauvavaateostoksille ett. Niinpä en ole vielä uskaltautunut vaatekauppoihin. KOhta pakko ostaa housuja itelle , joinain päivinä kiristää, joinain ei. Siis kyllähän tää maha on kasvanut, mutta näytän lihoneelta kun jenkkakahvoihin kilot menneet.

Neuvolassa poika oli mukana (5 vee neuvolassa ei isin ollut suostunut kaikkea tekemään,joten tehtiin ne puuttuvat jutut) ja kuuli vauvan sykkeen. Oli jo unohtanut tän vauvajutun ja kyseli, että ihanko tosi meille tulee vauva. Mun paino oli jopa laskenut, luulin puntarin olevan rikki ja kokeilin kolmesti ja sain painon pari sataa grammaa nousemaan eri asennossa seisten tai jotain. Ja niinpä neuvolan jälkeen kaupassa käydessä palkitsinkin itseni suklaapatukalla ja illalla miehen ollessa töissä ja lasten nukkuessa paistoin patonkipizzaa, että oli huippuhyvää.

Ultrajutun säästän siihen, että saan itseni skannaamaan kuvan, sekin tuntuu taas yhdeltä niistä vaikeista asioista.  Siivoaminen on eräs, hereillä pysyminen iltapäivällä myös. Mutta että mistä johtuu yöheräily jo tääsä vaiheessa??? Herään siis joka yö 3-5 välillä ja pyörin puoliunissani tunnin tai puolitoista. Tänään heräsin puol viis, mutta nousin puol seiska. Aamull salilla entinen kollega ja pidempiaikainen salituttu sanoikin, että jotain stressiä (työjutuista varmaan ajatteli). Näytin siihen sitten kännykässä olevan ultrakuvan, että tätä "stressiä" riittääkin vähän kauemmin. Ensimmäisen kerran juttelin tämän keski-ikäisen herran kanssa, kun hän salilla crossarilla polkiessa kyseli kumman sain? Ihmettelin, että häh? Hän oli ollut usein takanani juoksumatolla kun poljin crossarilla viimeisniä kuukausina (mysö viikko pojan syntymää ennen). Pari vuotta sitten hän tuli sijaistamaan samaan työpaikkaan ja hänen vaimonsa oli työkaverini viimeiset neljä vuotta. On aina kiva mennä viikonloippuisin salille vaihtamaan kuulumisia.

Muutenkin tällä viikolla olen saanut entisiin viikoihin verrattuna kiitettävästi itsestäni irti liikunnan kannalta: tiistaina kävin yli tunnin kävelylenkin kaverin ja hänen uuden koiransa kanssa, tortaina kävin kuntozumbassa neljän jälkeen (lapset mukana, leikkkivät kiltisti lastennurkkauksessa ja tekivät välillä kärrynpyöriä aulassa, alussa piikkikäteen hieman sattui...) ja tänään alle tunnin treenin salilla. Alaselän vanha vamma on pahana: aamulla aivastaessani kolmannen kerran oli pakko huutaa auts kun niin kipeää kävi (vaikka jännitinkin lihaksia ja pidin tiskipöydästä kiinni). Töissä olen myös hieman liikkunut, mutta ärsyttää kun happi loppuu ja kuulostan läähättävältä possulla kun selitän ja näytän samaan aikaan. Keväällä onkin sitten enemmän ongelmia ja voimisteluosion aikana en kyllä enää viidennellä kuulla tee lentokuperkeikkoja kuten eka raskaudessa.

Hoh hoijaa. Mun energiat tosiaan loppuu viimeistään iltapäivällä. Tänään ne meni salille ja kotona syönnin jälkeenkin olin ärripurri. Onneksi mies lähti isänsä ja veljensä kanssa ajelemaan keväällä kuolleen mummon talon kuntoa katsastaan, joten en ehtinyt kaikkia epäkohtia tältä vuodelta syytää niskaan (varmaan sen verran, että ilomielin lähti, vaikkei mulle suuttunutkaan vaan kysy, että söinkö kunnolla). Kohta alkaa lasten elokuva, katsoikohan sitä, nukkuisko vai lukisko kirjaa. Ärsyttää, kun ois kotona aikaa tehdä ompelujuttuja, siivota tai vaikkapa maalata se tuleva lastenhuone, mie vaan haahuilen ihmettelemässä, miksei kaapista löydy haluamiani karkkeja....

Vauvalehden sain neuvolasta (tää uusin odottajanumero) ja sitä olenkin lukenut. Taidan lähteä ens viikolla katsomaan, josko kirpparilta löytyis vanhoja lehtiä. Ja taidan antaa luvan itselleni ostaa jotain edullisia vauvanvaatteitakin, vaikka yritänki hillitä itseniä (olen luvannut itselleni, että keväällä vasta ostan puuttuvia tarvikkeita eli vaatteet ja turvakaukalon).

Tuli taas ruoasta mieleen, että haluttais joulutorttuja. JOuluteetähän juon jokapäivä, glögiä ja pipareitakin on tullut maisteltua.Joulusisustusta alan laittamaan heti kun jaksan isänpäivän jälkeen, eilenkin ostin lasisia koristesydämiä ja joululahjapaperia....... Niin, sorry, jos kirjoitusvirheitä tulee, arvatkaa sitten vaan;O)

Toivon, että kukalie tänne sivuille eksyykin, kommentoi tai vastaa pähkäilyihin, jotta tsemppaisin itseni tähän kirjoitteluun. Vauvan odotuspäiväkirjaan en ole kirjoittanut vielä mitään....