siivoilua...

Selkä jälleen ärtynyt, mutta silti olen siivonnut. Reilu kolme vuotta sitten mitoin, porasin ja laitoin keittiöön rivat. Suurista vetolaatikoista (lähes metrin leveitä) jäi vetimet laittamatta, koska olvat niin pitkät ja niihin piti saada kolme reikää oikeaan paikaan. NO eilen ne sitten vihdoin asennettiin, lähinnä mies laittoi ja mie tyhjensin laatikoita. Kaksi laatikoita tupperin astioita on nyt organisoitu uudelleen ja yhdestä sotkulaatikosta päästy eroon (nyt yksi laatikoista pitää sisällään tyhjiä papereita, maalipulloja, tusseja yms).



Ääh, juuri soitettiin neidin puhelimeen. Taas. Lehtimyyjä. Tai mikälie myyjä. Olin oikein tuohtunut, koska mummo kyllä ilmoittanut Soneralle, ettei tuohon numeroon saa myyjät soitella ja silti esim, viime viikolla puheluita oli tullut joka arkipäivä.

Niin, siihen siivoamiseen. Kun laatikoita tyhjentelee, aina jää jotain mitä ei tiedä mihin tukkis. Kämppä ei näytäkään kovin kauniilta. Tänään olemnme siivonneet tuntitolkulla lasten huoneita: isi neidin kanssa (mun hermot ei kestä pettymys/väsymysitkuja) ja mie pojan kanssa. Sain lähinnä vaatekaapin siivottu ja pestyä pari koneellista pyykkiä. Rikkinäisiä leluja saimme pojalta roskiin, neidin huoneessa iaka taisi mennä lattioilta löytyneiden tavaroiden sijoitteluun (mie en ole suostunut kunnolla siivoamaan kummankaan huonetta joulun jälkeen ja niinpä neidin tuolin tai sängyn alta olikin löytynyt suuri läjä vaatteita). Kunhan innostun, saatan siivota neidin kirjahyllyn; se on kauheassa kunnossa (mun silmissä, ei neidin). Ja kumma vaan, jos vaatteita ei jakseta laittaa, muut tietävät oivan konstin: viedään pyykkikaappiin kun ne tulevat sieltä viikattuina takaisin, joskus ihan kaappiin asti. Tosin poika viime aikoina kyllä kantanut omia kamppeita koneeseen ja laittanut käyntiinkin (mie annan aineita kun ne korkealla pojan ulottumattomissa).
Siivouksen välillä mun oli pakko levähtää, happi loppui ja selkää särki. Muut menivät sit kahvilassa käymään ja mie jäin sohvalle. Kannatti olla aamusta asti puuhailemassa j sitten olla oikein väsy; sain vihdoin tulppaanikimpun (enkä olekaan sanonu asiasta ku kymmenen kertaa) ja ihanan tuplasuklaa muffinsin Robert'silta.
Eilen hain taas uuden tukivyön, mutta se ei niin hyvä (tilatut vääränkokoisia, taas kokeiltiin ainaski viittä erilaista). Kävin sit salilla crossaan, mutta vähän äärirajoilla olin selän ärtymisen takia. Tänään jäinki sit suosiolla (okei, en ihan suosiolla; väsytti ja masensi, mutta ajattelin siivoilunki olevan liikuntaa) kotiin. Ulkoilla ois voinu, mutta en saanu aikaseksi ku hidas vauhtiki ärsyttää. Tulikin siitä mieleen, vauvan jumppa-aika ois ollu jo; ollu nyt päivällä melko hiljanen.


Masennus -puuskien syynä välillä liika ajattelu ja tieto kaikesta,mikä voi mennä pieleen. Eikä helpota tieto, että parisen kuukautta vielä pitäis tämän kropan kanssa elää, sitten ehkä kevenee.....
- rv 31 + 3 -

Tunteiden vuoristorataa



30+2



Tunteet ovat taas heitelleet äärimmäisyyksistä toiseen; ehkä enemmän kuitenkin negatiivisempia tunteita. Myös tylsistymistä, laiskottamisesta johtuvaa turhautumista on ollut. Ajatuksissa olen tehny vaikka mitä,  mutta käytännössä en mitään. Olen sentään urheilemaan päässy pikkusen; kävin salilla crosstrainerilla polkeen 30-40min la ja su + vähän lihaskuntoa. Että teki gutaa päästä päätä tuulettaan hyvän musan tahdissa. s-i -alueen tukivyö oli käytössä, mutta se nousee jo painamaan alavatsaa. Terveyskeskuksesta se siis lainassa ja äitiystukivyön samaa sarjaa haen sit, ku maha kasvaa enemmän (kävin pe kokeilemassa, mutta paikalla vain xxl ja se liian löysä). Kuvassa maha navan kohdalta n. 107cm. Eihän uskoisi, mutta lantio ympärysmitta noin sentin sisällä tuosta. Tainnu suklaat mennä sinne. On viime viikkoina tullu turhautumista paranneltua suklaalla, karkilla, pullalla(jota en juurikaan muuten syö), sipsillä.... Tännekään en ole halunnu kirjoittaa: tuntuu täysin turhalta koko blogin pitäminen (kukaan ei kommentoi, höpisenkö joutavia yms.). Who cares?

Viime vikolla yksi työpäivä meni Luleåssa. Istuminen sinne, siellä seisominen ja kävely noin kolme tuntia ja taas autossa istumista. Olin täysin puhki ja poikki kotona. Pikku unetkaan ei auttanu. Saunominen piristi pikkusen, mutta nukkumaan piti mennä tuntia aiemmin ja perjantaina olo oli yliväsynyt. Onneksi oli lyhyt työpäivä korvauksena venyneestä torstaista ja  mulla olikin neuvola (punnitsin itseni farkut jalassa, n 700g), paino noussu yli 800g/viikko. Niinpä: syöminen näky heti.

 

 Tänään olemme koko perhe lomalla. Kävimme pikku reissun Kemiin, mutta emme lumilinnaan vaan uimahalliin. Oma uimapuku ei oikein istunut, joten vuokrasin sieltä uikkarit. Kemissä myös se hyvä puoli, että yksi altaista on lämpimämpi (siinä pidetään vauvauinteja) ja tarkenin siinä uiskennella tunnin. Siinä altaassa on laidoilla istumapaikkoja ja poreita, myös pari "putousta", joista vauhdilla tuleva vesi hieroo. Ja mitkä maisemat; metritolkulla ikkunaa ja kaunis meri näkyvillä. UInnin jälkeen kävimme Puistopaviljongissa syömässä pitsaa. Puolet sain juuri ja juuri syötyä (salamia ja koko ajan nyt jano). Prisman reissu meni harakoille, kun kaikki ihan naatteja. Sokos emotionilta sain kuitenkin ostettua alle 3e tukisukat (ekat sellaset, polvien alle, sa nähä riittääkö). Niin, uimahallissa lasten líukumäkilaskua katsellessa huomasin jalkapöydissä laikkuja, veri kiersi jotenki ihmeellisesti. Nyt loppupäivän liitoskipuja häpyalueella.

Huuto.netin kautta on tullu huudeltua kaikkea vauvalle. Säästö varmasti tullu, mutta nyt täytyy alkaa hillitä itteä ku tili tyhjänä. Mutta kuiteski pakko yllä oleva kirja tilta (samlla uusin tilda-kirjakin kotiutui, en ole sitä vielä aloittanut). Eli jälleen tavoitteena osittaiskestoilu. Lähinnä olen hankkinut cuddleja (nb -kokoa jo viisi vaippaa). Kaavoja mulla on useita erilaisia, kankaitakin useita pestynä... Mutta viimeinen kipinä aloittaa ompelu on puuttunut. Nyt sormet syyhyttää tilata kankaita. Apuuva, taas rahan menoa. Ensi viikolla tulee palkka ;O) Taidankin mennä katselemaan nettikaupoista kankaita (mies lähti vasta kaverinsa kanssa käväseen Oulussa, eikä kukaan hillitse minua)   ;O)

- rv 31 + 0 -

Väsymystä...

Kylläpä on ollut raskas viikko. Väsyttäny koko ajan, jopa aamulla jo ennen töitä. Onneksi töissä melko rauhallinen viikko, tosin rästitöitä tein sitten muutamana päivänä kotona. Illat ovatkin sitten menneet sohvalla.

Vauva on liikkunut masussa kovasti. Suoraan sanoen kiusannut minua. Välillä on pitänyt älähtää, kun on päässyt yllättäen potkaisemaan niin, että sattuu (no ei nyt kovin kipeää kuiteskaan). Onhan se kiva, kun ainakin yksi huomaa minut koko ajan. Niin, välillä tuntuu, että vanhempien lasten kanssa vaan tulee tapeltua ku vaatii perusasioita (pöydältä siivota omat sotkut ruokailun jälkeen, vaatteet pois eteisen lattialta yms.). 5-vuotias varsinkin sanoo joka asiasta vastaan. Ja hakiessa kun naamani näkee, suusta päässe tyhmä äiti -juttuja; tarhaan ei tahdo, mutta ei sieltä poiskaan saisi hakea. Kovien pakkasten takia ovat olleet sisällä ja kun sisältä sitten haen, mun vika ettei ole ehtinyt ulkona olla.  En ole jaksanut enää välittää samanlailla kuin jos en olisi raskauden takia näin väsynyt. Isän olen laittanut poikaa kotona komenteleen. Eilen pulttasin (ihan vähän vain) kodin sotkuista (no tunnustetaan, lähinnä sain itkukohtauksen kun olen niin väsynyt enkä jaksa siivota) ja tänään kotiin tullessa isi olikin imuroimassa. Tuli heti parempi mieli. Tosin lapset eivät saaneet mitään aikaiseksi ilman uhkailua.

Aamulla siis kävin ekaa kertaa kahteen viikkoon salilla. Pää onki meinannu hajota, ku en ole päässy urheileen. Lantio oli tiukasti tuettuna terveyskeskuksesta saamalla lainavyöllä, mutta sen kanssa ei voi istua. Hyvää musaa ja liikuntaa: mun henkireikä. Odotan jo aikaa, jolloin pääsen liikkumaan ilman rajotuksia. No siihen on aikaa varmaan puoli vuotta....

Vielä 10 viikkoa jäljellä. Olen katsellu tasaisesti noita jenkkiohjelmia synnytyksistä Huhhuijaa, mitenköhän mie selviän siitä. Mahani on kooltaan aika muhkea, moni noiden ohjelmien synnyttäjä samankokoisella mahalla synnyttäneet. Olenkin salilla melkoinen näky. Eräs mies olikin kysynyt alkuviikosta, että joko meille pian vauva syntyy (hän nähnyt minut viikolla 26 tai 27); mieheni oli vaan naureskellut, ettei vielä pitkään aikaan.

Vauvan nimiehdotukset ovat valmiina. Mutta ehkä vauva ei näytä nimeen sopivalta. NO, se on sen ajan murhe. Tytön ja pojan nimestä kun otetaan tavu, saadaan lumi. Mutta silti kutsun vaan vauvaksi, jotenki lapsille helpompi sanoa vauva kuin kutsua sitä Ruuksi (pojan tekonimi).

Muu perhe paineli hiihtoladulle. Mie painun niistämään nenää ja etsiin mutusteltavaa. Painoa kertyy, mutta kun ahdistukseen ja masennukseen syöminen vaan auttaa. MInusta se on parempi vaihtoehto kuin vaipua täydelliseen epätoivoon....

- raskausviikko 29 + 6   -

neuvola,supistelua, oksennusta...

kuva: Anne Geddes

Taas yksi viikko täynnä, huomenna alkaa raskauden 30. viikko (eli 29+0). Tämä viikkohan on mennyt kotona, hyvä jos ulkona olen käynyt. No, pakkastahan on ollut reilusti, joten on kiva oleskella lämpimässä sisällä. Huomenna on paluu arkeen, katotaan miten jaksan. Selkä ei ole parantunut kunnolla, mutta yritetään ainaski. Supistelut ovat keskiviikon jälkeen laantuneet, tänään ei ole supistellut lainkaan.

Keskiviikkona oli neuvola. Terkkarini piti vähän puhuttelua ja pisti lupaamaan, että otan yhteyttä, jos vaivat lisääntyy. Supistelusta merkattiin maininta koneelle, mutta kivuttomina ei tarvi huolestua. Enemmän oli huolissaan mun jäärääpäisyydestä (niin, teinhän pari viikkoa sitten niitä kärrynpyöriä ja viime viikolla vähän lentopalloa, mutta vain vähän!) . Hemppa oli laskenut 117, paineet ok, sykkeet vauvalla 150-160 (meän neuvolassa lasketaan ainaski sekkarin avulla, jenkeissä on sellaset laitteet, jotka näyttää tarkan lukeman). Terkkarilla oli harjoittelija, joka aloitti ottamaan sf-mittaa, mutta terkkari huomasi oudon ilmeeni ja nostatti minut pystympään (vasta ku kysyi, myönsin nähneeni tähtiä) ja mitta jätettiin ottamatta.

Posti toi Anita -tukivyön, koko M. On liian iso, joten tänään ompelin lisätarraa ja on nyt tiukempi. Ei vaan tue tarpeeksi mun selkää, johon sattuunytkin (tietokoneella istuminen näköjään kivuliainta, pitäisköhän huomenna töissä istua sohvalla kyljellään koko päivä???).

Torstaina oli eka kivuttomampi päivä ja puolet vähemmän supistelua, vaikka käytinkin aamun rauhalliseen siivoiluun. Välissä yläaste/lukio aikainen "lentopallo"ystäväni soitti Dubaista ja kertoi miten hänen synnytyksensä oli siellä mennyt (pitkä poika, 55cm muistaakseni) ja vaihtaa kuulumisia. Oli kiva kuulla toisen maan tapoja (hänen eka lapsensa syntyi Saksassa). Onnittelut vielä kerran sinne kauas!
Iltapäivällä vuorostaan näin samojen aikojen "pesis"ystävääni. Toki olen molempien kanssa ollut tekemisissä myöhemminkin, mutta en viimeisen vuoden aikana juurikaan. Oli kiva päivittää myös tämän nykyisen yksinhuoltajan arjen kuulumisia ja sortua myös hieman juoruiluun.
Illalla sitten pääsin Tildaystävän kyydissä katsomaan Tilda-porukan nuorinta neitiä, kuukauden ikäsitä niin suloista vauvaa. Olisi varmasti iskenyt vauvakuume, jollei olisi jo pullat uunissa. Ehdotin kyllä vaihtokauppoja: luovuttaisin ilomielin mahani ja saisin vauvan tilalle. 

Tostai oli siis sosiaalinen ja kiva päivä; en ehtinyt levätä kuin vajaa puoli tuntia. Illalla olin tosi naatti ja perjantaina oli pakko jo puoli yhdeksältä laittaa ekoille unille (1,5h). Keskipäivällä sitten reipastuin ja tein tuntikausia taulua (unohdin jopa syödä, kun en voinut antaa periksi ja jättää taas jotain kesken).

Lauantaina kävimme hakemassa naapurikunnasta huuto.netin kautta ostamani pinnasängyn, patjan, petarin ja päätypehmusteen. Luonnossa sänky ei ollutkaan täysin valkoinen  (pieni pettymys) vaan enemmänkin kuultolakattu, mutta hinta-laatu suhde oli hyvä. Lapset olivat anopilla. Illalla neiti soitti, että hällä on paha olo ja isi lähti hakemaan. Molemmat lapset tulivatkin sitten kotiin ja alle tunnin sohvalla makailun jälkeen oksennusta tulikin iso lasti (ja haju oli kauhea, onneksi mies tyhjensi ämpärin). Hieman lämpöä neidillä oli illalla, mutta tänään vain väsymystä. Toinen kierros siis oksennustautia ja tällä kertaa 9 päivää lasten oksentamisväli. Toivottavasti me vanhemmat säästymme tältä kierrokselta.

Tämä päivä on mennyt vain oleskellessa. Tosin olen lukenut satoja sivuja, jopa välillä ollut ihan kyllästynytkin (mies töissä). Mutta onpahan kivempi mennä huomenna töihin. Yleensä kun työt lähtevät käyntiin, väsymys on siedettävää ja iskee vasta kotona (huomenna pojan urheilukuskaaminen, vaikka kuinka väsy, ti neidin). Muutaman aamuna olen nyt ollut kauhean väsynyt muutaman tunnin valveillaolon jälkeen. Liikuntaakin kaipaan, mutta tänään olen keskittynyt syöpöttelyyn (lukiessa paha tapa napostella). Ylihuomenna menen fysioterapeutille, joka tietää selkävaivani taustoja muutaman vuoden takaa. Sitten vasta jatkan urheilua tai miksi sitä nyt tässä vaiheessa kutsuiskaan ku kävelyki näyttää lyllertämiseltä...

- rv 28+6  - 

sairaslomalla ja nukkumisista

kuva kirjasta Anne Geddes: Tähän saakka

Olihan se odotettavissa, mutta en näin aikaisten uskonut tapahtuvan: selkä petti. Viime viikolla (kuten usein) alaselkä oli ärtynyt ja töissä piti istuessakin vaihdella asentoa. Lauantain urheilut sitten olivat viiminen tikki (enkä mielestäni tehny mitään selkää ärsyttävää)vja illalla alaselkään sattu melkolailla (saunan jälkeen en jalkaa voinut nostaa saati kumartua pyyhkimään). Sunnuntaina aamusta näytti ihan ok:lta, mutta sitten en päässyt wc:stä pois. Lapset ihmetteivät ku äiti käveli seiniä pitkin matovauhtia ja itki. Muutaman kerran vihlasi niin pahasti, että jalat petti alta. Päivemmällä sitten sen verran anto periksi, että pääsin lasten kanssa (mies joutu töihin, kun jollakulla menny selkä, joten mun täyty viedä lapsia) synttäreille. Näille synttäreille halusin mennä, vaikka tuskallista olikin, sillä ne olivat ala-asteen luokkatoverini lapsen ja pääsimme katsomaan lopuksi elokuvan (eka kerta meän lapsille elokuvateatterissa). Illalla sunnuntaina pohdin töihin lähtöä, mutta mies ja työkaveri pitivät puhuttelun. NO ihan tosi, ku välillä jokainen askel oli lähes puukon iskua alaselkään, mitä mie töissä.

Eilen en työterveyspuolelle saanut lääkäriä, joten soitin päivystykseen. Istuin tunnin odottamassa vuoroani (aika 12.15, pääsin n. 13.15) ja hädin tuskin tuolista pääsin pois (vaikka välillä olinki paikkaa vaihtanut). Nuori naislääkäri käski taivutella vartaloa (niin, sain taivutettua joka suuntaan muutamia senttejä), kävellä päkiöillä ja varpailla (se onnistui ilman kauheaa kipua), naputteli vasaralla ja makuulta nosti jalkoja (teki tiukkaa saada jalat suoriksi ja oikeaa jalkaa laskiessa mun naama väänty varmaan kunnon irvistykseen ku kävi niin #/%?/¤""("/=¤&¤##/kipeää ). Itse kuvailisin lantion/alaselän aluetta häntäluun ympäriltä löysäksi läjäksi, jota pitäis lonkkaluiden ympäriltä vähän kiristellä. Sain viikon saikkua. Hain apteekista sit lääkärin kirjoittamaa särkylääkettä ja kävelin sielläki kyllä ku vanha mummo. Eilen jalat petti kerran, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa...

Anne Geddes: Tähän saakka

Nukkuminen on ollu nyt selän kanssa hankalaa, sillä asento pitää olla tosi tarkasti selälle hyvä ja pitää herätä asentoa vaihtamaan. Kyljellään polvet sivulle koukussa onnistui parhaiten. Eilen aamulla konttasin keittiöön asti ennenkuin sain tarpeeksi korkealta tukea punnertaa itseni ylös.

Viime yönä ekaa kertaa viiteen vuoteen kotona nukuimme samassa huoneessa koko perhe. Neiti ekaluokkalainenhan on tullut toista viikkoa joka yö meän huoneeseen nukkuun kun herätessään ei enää uskalla nukahtaa omassa huoneessa (hälle tehtiin se nukkumiskolo sängyn ja seinän väliin lattiatyynyistä) ja poika näki viime yönä niin paljon painajaisia, että isi toi meän väliin nukkuun aamuyöllä.

Kun poika syntyi elokuussa 2005, hajotimme oman sängyn ja laitoimme kolme 80cm patjaa lattialle (mattoja alle, kun silosessa talossa kylmä betonilattia), jossa nukuimme sitten kaikki siskonpedissä. Neiti oli silloin 2v2kk ja oli nukkunut yhden tai kaksi kokonaista yötä siihen mennessä. Pojan imetyskin sujui helposti vain kylkeä kääntämällä ja pesuhuone oli lähellä seinän takana yöllisiin vaippojen vaihtoon. Puolen vuoden iässä pikkuherra oli sitten tunnin välein rinnalla, joten siirryimme hänen kanssaan toiseen päähän taloa (L -mallisen talon kauimmaiseen nurkkaan) vieroitukseen. Poju nukkui pinnasängyssä ja kolmen viikon jälkeen rytmiksi jäi kerran (tai joskus kaksi) yössä imetys.

Nukun melko hyvin vielä, eikä vessaan tarvi nousta keskellä yötä kuin harvoin. Asennon vaihtamiseen herään, mutta nukahdan hyvin. Viime viikolla vauveli jumppasi sillin viiden jälkeen 5-tai 6 aamuna. Ylös nousen kuuden ja seitsemän välillä, oli sitten työpäivä tai viikonloppu.

Mies on valitellut meän sänkyä, kuinka huono se hälle on jne. Mie suivaantuneena en ole asiaa uskonut, sillä niin pirun kalliit patjat uuteen taloomme muutama vuosi sitten (talolainarahoilla) ostimme. Selvisihän se viikonloppuna kun mies nukkui päikkäreitä mun puolella: meän patjat vaihtuneet. Tapetoimme makkarimme yhden seinän vasta viime vuonna (en löytänyt sopivaa tapettia sitä ennen ja päädyinkin samaan malliin kun rakennusaikana ihastuin, mutta nyt vasta tuli sopiva sävy) ja tapetoinnin tieltä kannoimme patjat pois. Kai silloin laitettu takaisin väärin. No en kuitenkaan vielä luovuttanut hälle patjaa, sillä painoni noustua oma patjani liian pehmeä, ainakin nyt kun selkä kaipaa tukevampaa pohjaa (omani upottaa ihanasti ja meillä älypaksu petari, jossa ihme avaruusmatskua yms...).

Aivot lyö tyhjää, vaikka aamu. Pakko mennä syömään aamupuurot.

-rv 28 + 1 -

Taas oksennusta, itkua...

Tämä kakku odotti Tilda-ystäviäni meille. Imuroin juuri keittiötä, jotta vieraiden ei tarvitsisi istua muovailuvahapalasten tai ruoan tähteiden päälle, kun poika oksensi. Ei kyllä maistunut aiemmin ruokakaan, joten olin jo ämpärin antanut olohuoneeseen mukaan. Osui ja upposi oikeaan osoitteeseen. Muistissa on kyllä nekin ajat kun puoli kämppää pestiin oksennustaudin aikana, nyt riittää ämpärin huuhtelu. Niin, oli tunti aikaa vieraiden tuloon. Eipä muuta kuin soittelemaan ja viestittelemään. Tosin vain kaksi olisi loppupeleissä tullut kun muita menoja (mm. jonku lapsella oksennustautikin). Kämppää en olisi edes kokonaan jaksanut siivotakkaan, sillä olin/olen ihan puhki (nyt kirjoitan vieraille varatuiden keksien voimalla, vaikka silmäluomia painaa kuin olisi jo yö).  Mutta on vähän siistimpää viettää huomenna kotipäivää.

Ja sitten siihen itkuun. Sattumoisin kävin kesken kaiken töissä kopioimassa jotain ja kuulin puhelimeni soivan. Sen verran tunnistin, että lehtimyyjä se ei ole, koska erilainen soittoääni. Neiti soitti itkuisena olevansa yksin kotona. Olivat laittaneet iltapäiväkerhosta eli iltsistä kotiin. Ja neiti pelkää olla yksin kotona. Siinä sitten vauhdissa neuvotella mitä tehdä (neiti ei osaanut lukea mun hieroglyfejä iltsin vihkosta, jotta oisin tienny olinko merkannu tälle päivälle vapaata) ja neuvoa laittamaan videota. Tai osasihan hän sen tehdä, mutta kun soitin uudelleen, oli painanut jotain nappia niin, ettei ohjelmasta näkynyt kuin laidat. Neuvoin sit siinä kiireessä miten vaihtaa videokanavaa boxin kanavaan, miten boxilta etsiä lasten ohjelmia (boxi ostettiin vasta joulukuussa ku telkkarin takia ei ole tarvittu, nyt haluttiin tallennuksen vuoksi). Kun sit vihdoin töistä pääsin lähteen (onneksi työkaverin kyydillä), soitin ja itkuinen neiti vastasi. Ei ollu onnistunu ja isi ei ollut osannut neuvoa. Sain sitten neuvottua että paina sitä ja sitä ja niinhän neiti sai boxilta Helinä-keijun katseltavaksi. (juoksen aina välissä tyhjemtämään ämpäriä, oma olokin tukala, muttei onneksi okseta). Kotiin kun pääsin, neiti katsoi rauhassa ohjelmaa (oli ollut 1,5h yksin). Tarkistin heti iltsi-vihkon ja soitin iltsiin. Heidän moka. Olin merkinnyt hoitoa ma + ke-pe, alle VP ti 8.2. (vp eli vapaa päivä). OLi sit tajunnut, että to myös vapaa. Sanoin, että asia olisi pitänyt varmistaa vanhemmilta, ennen kuin laittaa lapsen kävelemään kotiin. Eipä voinu ku anteeksi pyydellä. Puhelun loputtua itseä alko tytön puolesta ja omasta huolestumisesta johtuen itkettää (töissä sain ahistuksessa supituksen). NO kaikki hyvin ja neiti huomasi pärjäävänsä yksin kotona. Aiemmin kun neiti tullut ennen minua kotiin, hän on saattanut istua lumikinoksessa odottamassa. Onneksi nyt meni sisälle (pakkasta n. 20 astetta).

Isi tuli kotiin. Helpottaa minua. Piti aiemmin soitella miehen ohella (kaupassa käydä...) myös pomolle, työkaverille, perua synttärikutsu (ja tietty niille vieraille)... Ja kaikki oksennustaudin takia. En kyllä aio yöllä juosta ämpäriä tyhjentämässä, onneksi mies valvoo myöhään. Ja mulla uni on loppunut jo monena aamuna viiden aikoihin. Muutama aamu sitten maha-asukki piti n. 5.15 alkaen 45 minsan jumpa, sit taukoa 10 min ja vielä loppuverryttelyt.  Ei siinä nukuttanut. Nytkin painaa ylöspäin niin, että ahistava olo. Selkää on särkenyt eilen ja tänään pitkin päivää. Urheillut en ole pahemmin. Su kävin aamulla salilla ja illalla bodybalancessa (teki gutaa)  tänään kävelyllä poikaa tarhasta hakemassa ( n. 10 min kävellä tai mun vauhdilla aikaa en tiiä). Että eiköhän paino nouse taas kivasti ;*O)

Nyt väsy iskee....

rv 2(pakko tarkistaa jostain, kun en muista)  eli - rv 27+3 -

Lääkäri

Eilen aamulla oli vuorossa lääkäri. Paino oli noussut (onneksi) vain vajaa 450g/viikko. Ja miehän en edes syöny kunnolla muutamana päivänä, ku se mahatauti vei ruokahalut. oikeastaan viime viikolla söin melko vähän ja melko hyvin. Taitaa siis paino taas pompata, kun parin viikon päästä on terkkari (juuri pistelin poskeen paksun kaurakeksin suklaalaa, koululaisten myymän isoäidin keksin).

Lääkärissä kaikki oli hyvin (kohdunkaulaa hyvin, lapsivettä runsaasti...). Vauvan mitat ultralla vastasivat juuri laskettua päivää (9.5.2011). Muutoin  mitat menivät juuri keskikäyrällä, mutta paino oli vain hiukkasen keskikäyrän yläpuolella. Kun painoarvio oli viime vuoden lopun rakenneultrassa n. 380g, nyt reilua kuukautta myöhemmin painoarvio oli n. 1kg. Viimeksi ipanapa oli poikittain, eilen  pää alaspäin (juuri nyt taitaa siis toisella jalalla pukata kylkiluun alle, kun tuntuu ahdistavalta vasemmalla). Kysyin lääkäriltä uuden vuoden aikoihin sattuneista ahdistusjutuista, meinasi vauvan painaneen suuria verisuonia ja siitä aiheutuneen ahdistuksen kurkussa (tuintui kun sydän pomppisi kurkussa).

Minä pienenä, varmaan 1v kuva

Tässäpä meän lasten geeniperimän lähteet: kaksi blondia pienenä ;O)


Lasteni isä (eli mieheni) pienenä

 Hävyn alueella on parina päivänä tuntunu melkoista särkyä (aivan kuten synnytysten jälkeen). Lääkäri totesi, että sinnekin voi niitä suonikohjuja syntyä. Toivottavasti ei. Mulla varmaan särkyä sen takia, että olen viime päivinä seisonut muutaman tunnin putkeen, kun yleensä kuitenkin töissä enimmäkseen istun. Kerhossa tein keskiviikkona vielä kärrynpyörän; koskakohan tajuan olla pyörimättä pä alaspäin.

Viime viikolla en urheillut kuin kerrasn, tällä viikolla olen tsempannut kahtena päivänä salilla crossailemalla. Näytin eilenkin niin joltain virtahevolta, että harkitsin jo julkisesti liikunnasta kieltäytymistä. NO jospa vain välttelis peiliin katsomista, varsinkin kun on vielä kolme kuukautta aikaa leventyä. Oiskohan tänään pizzaperjantai????  Eilen veljenvaimo toi erilaisia leivoksia kylään tullessaan (laitoin viestiä ettei mitään tarjottavaa, tuo känttyjä tullessas). Kärsihän sitä syödä, kun se paino ei ollut hurjasti noussut (nyt n. +11kg), ja hemppakin oli noussut 109:stä 122:en.

Tänään ipanan (pojan jostain laulelusta tarttu mieleen, oisko jossain lastenohjelmassa??miehän nukun aina lastenohjelmien ajan...) liikkui ja kiusasi minua kovastikin töissä. Ulos mennessä en meinannu kenkiä saada jalkaan, autolle kiiruhtaessa tunsin todellakin olevani raskaana ja virtsarakko oli kovilla. JOs jo nyt tämmösiä päiviä alkaa tuleen lisää, taidan joutua saikulle aikasemmin. Nyt särkee hävyn aluetta, vaikka olenkin ottanut rauhallisesti ja päivä vasta. Eli jospa ois karkkipäivä ja ottasin rennosti??? Vai ehkäpä vaan valitan turhasta, onhan perjantai ja väsymys melkoinen (vaikka suunnittelinki työpäivän niin, että hommat hoidettiin aamupäivällä ja iltapäivä rennommalla ohjelmalla). NO juoksin kyllä koko ajan jotain kopioimassa... Myönnetään nyt vain, että laiskuus iskee ja vauvan vilkkaus ja tykitys vaan vähän ahdistaa. V iikonloppuja ( silmät luppasee, mutta täytyy hakea poju hoidosta, tehä ruoka, laittaa pyykkejä ja ehkä sitten joutais sohvanpohjalle)!!!!!!!!!!!!!!

- rv 26 + 4  -

Kelalta nopeaa toimintaa

Viime viikon keskiviikkona tein netissä mm. äitiysavustus -hakemuksen ja viime viikon perjantaina vein sitten iltapäivällä vähän ennen klo 14 hakemukseen liitettävän terkkarin lapun. Tällä viikolla tuli päätös äitiysavustuksesta, joka oli päivätty viime viikon perjantaille ja äitiyspakkauksen hain eilen (oli viikko hakemuksesta postissa, mutta lapun tuleminen kotiin ja mun paketin haku vei pari päivää). Siis viikossa epätäydellisen hakemuksen jättämisestä, ei paha, eller hur?

Äitiyspakkaus oli meän neidille pettymys: "Onko tässä vain poikavaatteita?". NO oli kyllä aika lailla harmaata ja ruskeaa, muutama keltanen/oranssi vaate. Ja hieman tylsiäkin osa, mutta onpahan jotain lapselle päälle laitettavaa. Eniten ihastuin tuohon unipussiin vai mikä lie toppapussi vaunuihin onkaan. Tosin vaunuihin mulla on olemassa vaunujen lämmin peitto ja neidin äp jäänyt pussi.  Mietin vain, miten muodistaisin muutamaa hyvin tylsää vaatetta, ideoita?? Voi olla, että suunnitelen vain, enkä mitään saa tehtyä Laatikko makaa keskellä olohuonetta, mihinkähän sen pukkais????

Kauhea väsy ollut koko viikon. Aamuisin ´jo ennen töiden alkua silmät tuntuneet väsyneiltä, aivanko oisin lukenu hämärässä. Nukkunut olen mahan puolesta hyvin, mutta neidin kömpiessä meän vuoteeseen nukkumistila on vähentynyt. Kauankohan tuo jatkuu??? Ei taida neiti vieläkään olla terve: aamulla vaan makasi sohvalla eikä etsinyt tanssikamppeita ajoissa vaan itki ja kiukutteli: ei ehtiny tanssiin ja sai mennä unille (nukkui toista tuntia, normaalisti ei ota päikkäreitä edes kerran kuussa). Eikä menty sitten synttäreillekään. Poikaki kiukutteli, vaikka pääsi käymään purkamassa energiaa isin kanssa luistelemassa lumipyryssä. Ja tähän päälle tulossa sitten vielä yksi huutaja. Varapäreitä rekallinen, kiitos! Sain siinä välissä  (pojat luistelemassa, neiti unilla) vähän siivottua ja aloin silittään verhoja (yli kaksi tuntia meni). Keittiöön sain jo vaihdettua, mutta olkkarin verhot odottaa. Väsyttää liikaa... Ja seisominen ärsytti selkää. Nyt ajatus loppu: järki seisoo....

- rv 25+ 5  -

Jälleen oksennustautia

Eilen aamulla olin jo pukeissa lähdössä töihin, kun vatsaan sattui niin paljon, että piti vain itkeä keittiössä. En sitten lähtenyt töihin, vaan makoilin koko päivän sohvalla. Paha olo alkoi jo yöllä ja olin varma, että oksennankin yöllä maatessani pää lavuaarissa (eikä mahan vellomista auttanut kun vilivilpertti potki mahassa koko ajan). Mies oli viettänyt yön pesuhuoneen pöntöllä ämpärin kanssa ja sai varmaan muutaman kilon pois. Mulla eilen kuumettakin, mutta tänä aamuna käväisin pari tuntia töissä. Lyhyt päivä, koska neiti alkoi oksentamaan viikko pojan jälkeen (t'änään aamuyöllä). Perheen miehillä tauti ollut melko rajua, neidillä näyttää menneen pahin ohi ja kuume nousseen. Mulla nyt päänsärkyä (kai aikaisesta heräämisestä) ja töissä ehti kyllä tuntua, että olen raskaana. Eilen mahassa oli jumppaa koko päivän. Jollakulla on virtaa munkin puolesta.

Eilinen syöminen jäi vähäiseksi, vasta ihan illalla tuntui hieman nälkä ja tänään aamuyöllä yhden aikoihin ihan pahaa teki ku oli nälkä. Söin eilen banaanin  päivällä kahdessa osassa ja illalla vähän rypäleitä sekä appelsiinia. Ihme, kun tuntuu että syön koko ajan. Ei vain ollut edes eilen nälkä. Voi kun voisi normaalistikin olla syömättä kaikkea mitä näkee.

Eilen siis mie makoilin päivän sohvalla ja mies makuuhuoneessa. Kotona oli hiljaista. Sohva onkin kovassa käytössä: toissayönä mies nukkuin alkuyön, neiti loppuyön ja mie kuudesta eteenpäin n. 16.45 asti (tuli katottua muutama ohjelma unien välillä). Sillloin oli pakko nosuta, koska olin särkylääkkeellä saanu kuumetta alemmas ja mies oli jo vieny ja hakenu kipeänä pojan hoidosta, mie vein pojan urheilukerhoon ja kävin kaupassa. Kaupassa haahuilin ja teki pahaa, mutta selvisin.

Nyt suunnittelen imetystyynyä (hain netistä ohjeita). Mutta taidan siirtää sen teon tulevaisuuteen, on noita muitakin ompeluhommia kesken ja taidan ottaa tirsat. Katson nyt samalla neidin kanssa tuhkimoa. Neidillä jäi jälleen uinti ja tanssi välistä....

Oli jotain muutakin (tai paljonki ajatuksia), mutta just nyt aivot lyö tyhjää. Niin, mistähän se kolmas kolmannes oikein alkaa, kun Liberon mukaan 25+0 ja eilen kun otin särkylääkettä, sitä ei ssanu ottaaa viimeisellä komanneksella (rv28-40)???

-rv 25+1-

oksennustauti ja kolmas kolmannes

Kotona toista päivää lasten kanssa ja tuntuu jo riittävän. Maanantaina mies oli neidin kanssa kotona ja mie tiistaiksi ilmoitin olevani vielä neitiä hoitamassa (taas sama sahaava lämpöä ja lämpöä ei -tauti). No maanantai-tiistai välisenä yönä sitten poika oksensikin KOKO yön: aloitti joskus klo 22 jälkeen ja viimeinen oksennus tuli tiistaina puol 9. Mies hoiti oksennusruljanssin koko yön (mie siivosin eka oksennussotkut wc:stä kun ei ehtiny, sen jälkeen kaikki menikin ämpäriin) ja mie nousin vasta viiden jälkeen. Toki nukkuminen ei ollut kunnollista kun jokaiseen oksennukseen heräsin, mutta ei tarvinnu juosta poikaa katsomaan. Niinpä mies sai nukkua reilut kolme tuntia ennen töihin menoa. Pisteet miehelle, joka ei edes pyytänyt mua nouseen missään vaiheessa vaan siirtyi sohvalle nukkuun (helpompi siitä mennä poikaa auttaan). Poika ei nukkunut yöllä juurikaan ja vasta neuvolan jälkeen puolen päivän maissa otti muutaman tunnin tirsat. Syömään en ole vieläkään kunnolla saanut, onneksi nestettä juuri tarpeeksi. Mutta itse olin sitten ihan out eilisen; en tehnyt muuta kuin söin (leivoin jonku suklaa-rahka-jutun), luin kirjaa ja olin vaan.

Taas kauhea väsy. Lapset känkkäränkkiä eikä itellä hermoja. Neiti pulttaa pikkuasioista (pallo hukassa:itku, ei ehtinyt vilkuttaa isälle: itku...). Poika ei ala syömään, suuttuu kun yritän ehdottaa isoa veistä kiiwin halkaisuun (poika repii sen halki ilman veistä, mutta se maistuu pahalle, siellä se odottaa edelleen keittiön pöydällä jos joku eli mie siivoaisin sen pois). Ja mie syön niitä lihottavia suolapähkinöitä. Haloo, ei kai tästä päivästä tule tämmönen taas. Niin, ja jouduin perumaan odottamani kasvohoidonkin kun pitää pojua hoitaa (edellisen kerran Suomessa moisessa ylellisyydessä kävin raskaana ollessani eli varmaan -05). Viime viikolla naama ilman finnejä muutaman päivän, nyt taas naama kukkii (varsinkin leuka) ja kukoistaa. NO, uusi yritys ensi viikolla.

Toisaalta kotona olo ei haittaa (jos vain saisin jotain järkevääkin tehtyä), koska maanantaina oli supistuksia. Maha kai tiesi kolmannen kolmaksen alkavan (en ois tienny, mutta se Liberon ohjelma puhelimessa kertoi näin olevan). Myös eilen muutama supistus tuli.

Pitänee kirjautua Kelan sivuille ja värkätä vanhempianetuushakemus sinne. Vaikka varmaan siitä sitten puuttuu vaikka mitä...Yritetään nyt edes.

- raskausviikot 24+2  -

Joku taisi kääntyä

 Tänään heitin läjän jouluisia kukkia roskiin. Amaryllikset saivat jäädä, sillä niillä uusi kierros menossa. Tämä kukka kukki jouluna kauniisti neljän kukan voimin. Viime viikolla kukka yllätti: siinä olikin viisi aukeamassa olevaa. Pian huomasin erehtyneeni: kukkia onkin kuusi!!!! Ihminen, joka pääasia tappaa kaiken kukkivan sai palkakseen tällaisen, yes!

Vauvoja siellä ja täällä. Aamulla luin entisen kollegani saaneen tytön, pian saa tildaystävä (tai vaikka juuri tällä hetkellä, vauvoistahan ei koskaan tiiä). Ja vasta laitoin ystävälleni viestiä päiväntasaajan toiselle puolen (emme ole jutelleen puoleentoista vuoteen, sillä hän oli täällä kun mie ulkomailla) ja hän soitti pitkän puhelun. Hän oli jäänyt jo äitiyslomalle, ensi kuun lopulla laskettu aika. Hänen esikoisensa syntyi 9 päivää ennen poikaani ja nyt olemme jälleen samaan aikaan raskaana. Hänellä on apulainen, joka auttaa kotona siivoamaan ja tekee myös ruokaa. Kiva, siellä kulttuurissa se on enemmänkin  ihme, jos apulaista ei ole.

Unohdin mainita, että ostin alkuviikosta kirpputorilta (mihin jokainen voi viedä omansa myytäväksi) vauvalle vaatteita. Alesta en ole vaatteita löytänyt, mutta nyt löysin. 10 eurolla sain mustat kengät (vauva ei tosiaankaan niitä köytä, mutta olivat hienot), velourhousut, potkarit, yöpuvun, pari lyhythihaista ja 1 tai 2 pitkähihaista bodya (koot 50-62). Eli edullisesti kerrankin. Vaatteet menivät heti leikkeihin: mun vanhoja nukkeja, toiselle 50cm ja isommalle 56cm sopivia. Aionkin vauvanvaatteita etsiä sit eri nurkista kun jään äitiyslomalle ja pestä niitä sitten.

Eilen huomasin potkujen kohdistuvan pääasiassa als: tuntui kun maanjäristys tai ukkonen olisi: rytmikkäitä potkija virtsarakkoon ja alavatsaan. Eilen olikin ahdistavaa oloa, taisi päällään pukata yläosaan. Bodypumpissakin taisi hieman joitain asentoja vastustaa. En ehtinyt kyllä ihan samaan rytmiin toisten kanssa, varsinkin kyykyissä olin hidas. Ja aivan kuin en olisi ikinä urheillutkaan, joka paikka meni helposti hapoille. Tänään kävin sitten vain crosstrainerilla polkemassa tunnin (vaikka vaihtoehtona olisi ollut jäädä miehen viereen nukkuun, lapset anopilla).

Neidillä taas lämpöä, mie jo saanut saman köhän (räkäklimppejä kurkussa ja yskä). POika ekaa kertaa hoitokaverin synttäreillä. Saa nähä saako mies pojan ilman tappelua lähteen kotiin, kun synttäri kestävät kutsun mukaan 14-18 (meän pojalle saa 2 tuntia riittää!).

- raskausviikot 23+6 -

Neuvolassa sydänääniä etsimässä

Provosoivasta otsikosta huolimatta kaikki hyvin!

Keskiviikkona oli tän vuoden eka neuvola. Viime viikon maanantaina oli vaaditut 154 päivää täyttyneet, joten sain myös Kelan paperit ja sairaalaan menevät paperiit täytettäviksi. Uutta viiden vuoden takaiseen oli se, että tuleva lapsi ei enää saa  BCG-rokotetta (tuberkuloosi, se mikä jättää jalkaan sen ikuisen jäljen), ellei toinen vanhemmista tule idästä yms. tämä oli tullut joskus 2006 voimaan. Hempa oli laskenut (109) ja paino noussut reilusti: alusta tullut yhteensä 9,5 kg, joulu-tammikuun käyntien välillä 4,5kg! Ihana terkkarini vähän kyseli, pitäsikö hänen olla tiukkana vai mitä. Sanoin ettei taida olla vaikutusta (tietoa kyllä mulla oikein syömisestä ois, olenhan mm. opettanut hänenkin tyttärilleen terveystiedossa juuri ruokajuttujakin, toiselle myös liikuntaa). Mutta kun tykkään syödä iloon,suruun  ja tylsyyteenkin. Miehen mukaan ei ainakaan tuo vajaa 10kg naamassa näy. Lantiolla, reisissä ja rinnoissa mun mielestä mahan lisäksi tuo paino.

Sydänääniä kuuntelu olikinn haasteellista. Ääniä ei millään saatu kuulumaan,  välillä piti nousta ylös istuskeleen ja uudestaan yrittää. Huolestunut en ollut, sillä mahassa oli sellainen jummpa ettei moista oltu ennen koettu. Vilivilpertti iski ja potki, myös sitä laitetta mahan päällä. Molempiin kylkiin sateli kipeitä tuntemuksia, mutta sydänäänistä saatiin vain heijastuksia. Taitaa edelleen olla poikittain ja tilaa liikkua on. Ei normioloissa tuommosta jumppaa ikinä pidä. Terkkarikin vain nauroi, kun liikkeet kyllä tuntu ja kuulu. Sanoi, että jos ei olisi ollut noin paljon liikkeitä, olisi hakenut toisen laitteen ja toisen terkkarin avuksi. Sykkeet oli sit 140-150, aiemminkin samaa ja kerran ainaski 150-160. Harmi ku lasten odotuskortit jossain piilossa; pitäisi verrata noita sykkeitä (tytölläni ja pojallni oli erit, toisella korkeammat) ja paino nousua (missä vaiheessa tullut).

Liikuntaa en alkuviikosta harrastanut. Muutamia kärrynpyöriä tein vielä keskiviikona, mutta jospa sitä jättäis ne jo väliin. Eilen tein mammajumpan (aiemmin oli kuva siitä dvd:stä). Poikaa hain kävelemällä sen jumpan jälkeen ja koko matkan tarhalle pisti oikeaan sivuun. Mutta kot6imatkalla ei mitään. Olin sille päivälle kävelly ja seisonut 2 tuntia pakkasessa kaukalon reunalla + tehny sen salsa+jooga-mammajumpan. Liekö se syynä. Tänään kävin crosstrainerilla polkemassa salilla 50mihn, että ekat 15 min teki tiukkaa. Huomenna aamulla oois bodypump (kaverini ilmoitti, pakko mennä), saa nähä onko aamulla tarpeeksi virtaa vetää koko tunti kunnialla. Vatsat taidan jättää väliin tai tehdä vain vinoja.

Ihanaa, perjantai. Sallin itselleni jälleen herkuttelua (jos vain mies tuo töistä tullessaan karkkia). Ja eräs ihmekin tapahtui eilen: mieheni hierroi jalkojani. Ekaa odottaessa jalkojen hierontapalvelu oli säännöllistö, toisen kohdalla harvinaista ja tän kohdalla eka tai toineen kerta. Taidan vaatia palvelua useamminkin (sain joululahjaksi pari hoitolahjakorttia, jonka mieheni ilmeisesti luuli korvaavan hänen jalkahieronnat,: ei onnistunut!).

Viikonloppuja!     - rv 23+4 -

Liikuntaa, väsymystä ja mielitekoja

Vuoden alku lähti urheilun kannalta hyvin; tällä viikolla olen liikkunut kuutena päivänä. Olen hiihtänyt (onneksi lasten tahti hidas), käynyt kahdesti Bodybalancesssa, kerran salilla, pumpissa ja kävelyllä. Luistelemaan en aio mennäkään; seisoin kentän reunalla ja niin aion ensi viikollakin tehdä. Selkä on ärtynyt varsinkin aamuisin; liikunkin välillä kuin 9-kymppinen. Tän aamun kävelyvauhti oli kyllä hidas, muuta paineli ohi ja silti puuskututti. Vaihteeksi sykemittarikin mukana, keskisyke oli reilu 133. Bodybalance ois mun selälleja lonkille sopivaa liikuntaa (kuten hermoillekin), mutta ilmeisesti en jatkossa pääse tunneille.

Paino noussut viimeisen kuukauden aikana sen kilo/viikko. Niin, no syönhän mie huonostikin: liikaa suolaisia safkoja, myös karkkia menee (mutta kun niin haluttaa, tälle aamulle suolakurkkuja!). Maha navan kohdalta kasvanu parissa kolmessa viikossa 95cm noin metriin. Eilen söimme veljen perheen kanssa pizzeriassa (lapset 3,5,5 ja 7v), sen jälkeen kävimme jädellä ja illalla leffaa katellessa vielä karkkia. Mahan ympärysmitta siitä navan kohdalta oli kebabin ja jäden jälkeen turvonnu 104cm. Ja enää tasan 4kk laskettuun aikaan. Virtahepo tulossa, pois alta  ;O)

Väsymys iskenyt uudelleen. Syynä taitaa olla neiti esikoinen, joka on ollut tiistaista asti köhässä (yskii aamuöisin keuhkoja pihalle ja lämpö sahaa 37 molemmin puolin). Neiti, joka ei ole nukkunut vieressämme vuosiin, on tällä viikolla ängennyt väliimme joka yös. Viime yönä hän heräsi jo ennen kolmea, eikä saanut yksin unta. Myös vilkaalla mielikuvituksella taitaa olla osuutta siihen, ettei omassa sängyssä enää uni tule kuten ennen. Mun  nukkumista ramppaus, pyöriminen ja köhiminen on haitannut ja olen ollut tosi väsynyt. Toissa yön sain nukuttua hyvin ja aamusta olinkin pirteä muutaman tunnin. Silloin otin myös ekaa yötä käyttöön tyynyn jalkojen väliin. Kyljen kääntäminen ei enää olekaan ihan niin helppo juttu; pakko herätä voidakseni vaihtaa asentoa ja estää pahimmat puutumiset.

Välillä oma napa pelkästään ajatuksissa, välillä taas hetkeksi unohtuu. sen kuitenkin aina huomaa, jos liikkeitä tullut harvempaa kuin normipäivinä. Itkukohtauksia ollut vähemmän. Välillä olen niin iloinen kaikesta tulevasta ja välillä kaikki kauhistuttaa: onko vauva terve, mites parisuhde, jaksanko huolehtia vauvan lisäksi kodista ja lapsista, miten talous.... Tehtäorientoitunut vanha minä nostaa välillä päätään ja kyselee, enkö ole saanut mitään aikaiseksi. Mutta kun ei huvita tai jaksa! On niin helppo maata sohvalla ja uppoutua elämään jotain muuta elämää, aikaa ja paikkaa. Myös kirjojen maailmoihin uppoudun helposti. Pääsee helpommalla, kun on sokea kodin sotkuille ja kuvittelee itsensä ihan muualle. Ja sitten kun taas näen, eikä kukaan tee asioille mitään: pimahdan. Kumpi siis parempi: kuri vai välinpitämättömyys. Taidan hypellä melko tasaisesti ääripäästä toiseen ja sysätä vastuuta myös miehelle. Pinkit lasit päähän ja kevättä odottelemaan!!!!

- raskausviikko 22+6 -