Taas oksennusta, itkua...

Tämä kakku odotti Tilda-ystäviäni meille. Imuroin juuri keittiötä, jotta vieraiden ei tarvitsisi istua muovailuvahapalasten tai ruoan tähteiden päälle, kun poika oksensi. Ei kyllä maistunut aiemmin ruokakaan, joten olin jo ämpärin antanut olohuoneeseen mukaan. Osui ja upposi oikeaan osoitteeseen. Muistissa on kyllä nekin ajat kun puoli kämppää pestiin oksennustaudin aikana, nyt riittää ämpärin huuhtelu. Niin, oli tunti aikaa vieraiden tuloon. Eipä muuta kuin soittelemaan ja viestittelemään. Tosin vain kaksi olisi loppupeleissä tullut kun muita menoja (mm. jonku lapsella oksennustautikin). Kämppää en olisi edes kokonaan jaksanut siivotakkaan, sillä olin/olen ihan puhki (nyt kirjoitan vieraille varatuiden keksien voimalla, vaikka silmäluomia painaa kuin olisi jo yö).  Mutta on vähän siistimpää viettää huomenna kotipäivää.

Ja sitten siihen itkuun. Sattumoisin kävin kesken kaiken töissä kopioimassa jotain ja kuulin puhelimeni soivan. Sen verran tunnistin, että lehtimyyjä se ei ole, koska erilainen soittoääni. Neiti soitti itkuisena olevansa yksin kotona. Olivat laittaneet iltapäiväkerhosta eli iltsistä kotiin. Ja neiti pelkää olla yksin kotona. Siinä sitten vauhdissa neuvotella mitä tehdä (neiti ei osaanut lukea mun hieroglyfejä iltsin vihkosta, jotta oisin tienny olinko merkannu tälle päivälle vapaata) ja neuvoa laittamaan videota. Tai osasihan hän sen tehdä, mutta kun soitin uudelleen, oli painanut jotain nappia niin, ettei ohjelmasta näkynyt kuin laidat. Neuvoin sit siinä kiireessä miten vaihtaa videokanavaa boxin kanavaan, miten boxilta etsiä lasten ohjelmia (boxi ostettiin vasta joulukuussa ku telkkarin takia ei ole tarvittu, nyt haluttiin tallennuksen vuoksi). Kun sit vihdoin töistä pääsin lähteen (onneksi työkaverin kyydillä), soitin ja itkuinen neiti vastasi. Ei ollu onnistunu ja isi ei ollut osannut neuvoa. Sain sitten neuvottua että paina sitä ja sitä ja niinhän neiti sai boxilta Helinä-keijun katseltavaksi. (juoksen aina välissä tyhjemtämään ämpäriä, oma olokin tukala, muttei onneksi okseta). Kotiin kun pääsin, neiti katsoi rauhassa ohjelmaa (oli ollut 1,5h yksin). Tarkistin heti iltsi-vihkon ja soitin iltsiin. Heidän moka. Olin merkinnyt hoitoa ma + ke-pe, alle VP ti 8.2. (vp eli vapaa päivä). OLi sit tajunnut, että to myös vapaa. Sanoin, että asia olisi pitänyt varmistaa vanhemmilta, ennen kuin laittaa lapsen kävelemään kotiin. Eipä voinu ku anteeksi pyydellä. Puhelun loputtua itseä alko tytön puolesta ja omasta huolestumisesta johtuen itkettää (töissä sain ahistuksessa supituksen). NO kaikki hyvin ja neiti huomasi pärjäävänsä yksin kotona. Aiemmin kun neiti tullut ennen minua kotiin, hän on saattanut istua lumikinoksessa odottamassa. Onneksi nyt meni sisälle (pakkasta n. 20 astetta).

Isi tuli kotiin. Helpottaa minua. Piti aiemmin soitella miehen ohella (kaupassa käydä...) myös pomolle, työkaverille, perua synttärikutsu (ja tietty niille vieraille)... Ja kaikki oksennustaudin takia. En kyllä aio yöllä juosta ämpäriä tyhjentämässä, onneksi mies valvoo myöhään. Ja mulla uni on loppunut jo monena aamuna viiden aikoihin. Muutama aamu sitten maha-asukki piti n. 5.15 alkaen 45 minsan jumpa, sit taukoa 10 min ja vielä loppuverryttelyt.  Ei siinä nukuttanut. Nytkin painaa ylöspäin niin, että ahistava olo. Selkää on särkenyt eilen ja tänään pitkin päivää. Urheillut en ole pahemmin. Su kävin aamulla salilla ja illalla bodybalancessa (teki gutaa)  tänään kävelyllä poikaa tarhasta hakemassa ( n. 10 min kävellä tai mun vauhdilla aikaa en tiiä). Että eiköhän paino nouse taas kivasti ;*O)

Nyt väsy iskee....

rv 2(pakko tarkistaa jostain, kun en muista)  eli - rv 27+3 -