LIVE LIFE SIMPLY

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Väsymystä...

Kylläpä on ollut raskas viikko. Väsyttäny koko ajan, jopa aamulla jo ennen töitä. Onneksi töissä melko rauhallinen viikko, tosin rästitöitä tein sitten muutamana päivänä kotona. Illat ovatkin sitten menneet sohvalla.

Vauva on liikkunut masussa kovasti. Suoraan sanoen kiusannut minua. Välillä on pitänyt älähtää, kun on päässyt yllättäen potkaisemaan niin, että sattuu (no ei nyt kovin kipeää kuiteskaan). Onhan se kiva, kun ainakin yksi huomaa minut koko ajan. Niin, välillä tuntuu, että vanhempien lasten kanssa vaan tulee tapeltua ku vaatii perusasioita (pöydältä siivota omat sotkut ruokailun jälkeen, vaatteet pois eteisen lattialta yms.). 5-vuotias varsinkin sanoo joka asiasta vastaan. Ja hakiessa kun naamani näkee, suusta päässe tyhmä äiti -juttuja; tarhaan ei tahdo, mutta ei sieltä poiskaan saisi hakea. Kovien pakkasten takia ovat olleet sisällä ja kun sisältä sitten haen, mun vika ettei ole ehtinyt ulkona olla.  En ole jaksanut enää välittää samanlailla kuin jos en olisi raskauden takia näin väsynyt. Isän olen laittanut poikaa kotona komenteleen. Eilen pulttasin (ihan vähän vain) kodin sotkuista (no tunnustetaan, lähinnä sain itkukohtauksen kun olen niin väsynyt enkä jaksa siivota) ja tänään kotiin tullessa isi olikin imuroimassa. Tuli heti parempi mieli. Tosin lapset eivät saaneet mitään aikaiseksi ilman uhkailua.

Aamulla siis kävin ekaa kertaa kahteen viikkoon salilla. Pää onki meinannu hajota, ku en ole päässy urheileen. Lantio oli tiukasti tuettuna terveyskeskuksesta saamalla lainavyöllä, mutta sen kanssa ei voi istua. Hyvää musaa ja liikuntaa: mun henkireikä. Odotan jo aikaa, jolloin pääsen liikkumaan ilman rajotuksia. No siihen on aikaa varmaan puoli vuotta....

Vielä 10 viikkoa jäljellä. Olen katsellu tasaisesti noita jenkkiohjelmia synnytyksistä Huhhuijaa, mitenköhän mie selviän siitä. Mahani on kooltaan aika muhkea, moni noiden ohjelmien synnyttäjä samankokoisella mahalla synnyttäneet. Olenkin salilla melkoinen näky. Eräs mies olikin kysynyt alkuviikosta, että joko meille pian vauva syntyy (hän nähnyt minut viikolla 26 tai 27); mieheni oli vaan naureskellut, ettei vielä pitkään aikaan.

Vauvan nimiehdotukset ovat valmiina. Mutta ehkä vauva ei näytä nimeen sopivalta. NO, se on sen ajan murhe. Tytön ja pojan nimestä kun otetaan tavu, saadaan lumi. Mutta silti kutsun vaan vauvaksi, jotenki lapsille helpompi sanoa vauva kuin kutsua sitä Ruuksi (pojan tekonimi).

Muu perhe paineli hiihtoladulle. Mie painun niistämään nenää ja etsiin mutusteltavaa. Painoa kertyy, mutta kun ahdistukseen ja masennukseen syöminen vaan auttaa. MInusta se on parempi vaihtoehto kuin vaipua täydelliseen epätoivoon....

- raskausviikko 29 + 6   -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti