Kuulumisia

KOska täällä sittenkin on joku käynyt joskus katselemassa, ajattelin pikkuisen kirjoitella näin aamutuimaan (poika herätti 6.30, vielä ois lomaa pari päivää).

Loppuraskaus oli tuskaisempi selän takia, mutta vauva taas oli helpoin kolmesta (ei potkinut kylkiluita, ei närästänyt juuri lainkaan, nukuin loppuun asti suhteellisen hyvin, vain asennon vaihtamisen takia heräsin hetkeksi).
Synnytys oli erittäin helppo (40+0): tuskaisampia polttoja noin tunti, lievempiä noin kaksi tuntia (joista en edes aluksi tajunnut olevan synnytykseen liittyviä). Supistukset tuntuivat vain alavatsassa, ne kivuliaammatkin, joten sairaalassa sanottiin, ettei kiirettä. NO olo tuskaisa ja jo matkallakin ponnistutti (oisko mennyt matkaan parikymmentä minuuttia). Ehdin kuitenkin sairaalakaavun vaihtaa, sukkia en, pöydälle ja poika ulos!

Nyt meillä on ihana lähes 15kk ikäinen vekara, joka lähtee tarhaan ensi viikolla (mies oli hoitovapaalla puolisen vuotta ja nautti kovasti). Poika on nykyisin hyvä nukkuja; rauhalliset yöt alkoivat kun reilun 12kk jälkeen jaksoin lopettaa yöimetykset. Elämäniloni lähde, ja sisaruksetkin huolehtivat hyvin pikkuisesta.

siivoilua...

Selkä jälleen ärtynyt, mutta silti olen siivonnut. Reilu kolme vuotta sitten mitoin, porasin ja laitoin keittiöön rivat. Suurista vetolaatikoista (lähes metrin leveitä) jäi vetimet laittamatta, koska olvat niin pitkät ja niihin piti saada kolme reikää oikeaan paikaan. NO eilen ne sitten vihdoin asennettiin, lähinnä mies laittoi ja mie tyhjensin laatikoita. Kaksi laatikoita tupperin astioita on nyt organisoitu uudelleen ja yhdestä sotkulaatikosta päästy eroon (nyt yksi laatikoista pitää sisällään tyhjiä papereita, maalipulloja, tusseja yms).



Ääh, juuri soitettiin neidin puhelimeen. Taas. Lehtimyyjä. Tai mikälie myyjä. Olin oikein tuohtunut, koska mummo kyllä ilmoittanut Soneralle, ettei tuohon numeroon saa myyjät soitella ja silti esim, viime viikolla puheluita oli tullut joka arkipäivä.

Niin, siihen siivoamiseen. Kun laatikoita tyhjentelee, aina jää jotain mitä ei tiedä mihin tukkis. Kämppä ei näytäkään kovin kauniilta. Tänään olemnme siivonneet tuntitolkulla lasten huoneita: isi neidin kanssa (mun hermot ei kestä pettymys/väsymysitkuja) ja mie pojan kanssa. Sain lähinnä vaatekaapin siivottu ja pestyä pari koneellista pyykkiä. Rikkinäisiä leluja saimme pojalta roskiin, neidin huoneessa iaka taisi mennä lattioilta löytyneiden tavaroiden sijoitteluun (mie en ole suostunut kunnolla siivoamaan kummankaan huonetta joulun jälkeen ja niinpä neidin tuolin tai sängyn alta olikin löytynyt suuri läjä vaatteita). Kunhan innostun, saatan siivota neidin kirjahyllyn; se on kauheassa kunnossa (mun silmissä, ei neidin). Ja kumma vaan, jos vaatteita ei jakseta laittaa, muut tietävät oivan konstin: viedään pyykkikaappiin kun ne tulevat sieltä viikattuina takaisin, joskus ihan kaappiin asti. Tosin poika viime aikoina kyllä kantanut omia kamppeita koneeseen ja laittanut käyntiinkin (mie annan aineita kun ne korkealla pojan ulottumattomissa).
Siivouksen välillä mun oli pakko levähtää, happi loppui ja selkää särki. Muut menivät sit kahvilassa käymään ja mie jäin sohvalle. Kannatti olla aamusta asti puuhailemassa j sitten olla oikein väsy; sain vihdoin tulppaanikimpun (enkä olekaan sanonu asiasta ku kymmenen kertaa) ja ihanan tuplasuklaa muffinsin Robert'silta.
Eilen hain taas uuden tukivyön, mutta se ei niin hyvä (tilatut vääränkokoisia, taas kokeiltiin ainaski viittä erilaista). Kävin sit salilla crossaan, mutta vähän äärirajoilla olin selän ärtymisen takia. Tänään jäinki sit suosiolla (okei, en ihan suosiolla; väsytti ja masensi, mutta ajattelin siivoilunki olevan liikuntaa) kotiin. Ulkoilla ois voinu, mutta en saanu aikaseksi ku hidas vauhtiki ärsyttää. Tulikin siitä mieleen, vauvan jumppa-aika ois ollu jo; ollu nyt päivällä melko hiljanen.


Masennus -puuskien syynä välillä liika ajattelu ja tieto kaikesta,mikä voi mennä pieleen. Eikä helpota tieto, että parisen kuukautta vielä pitäis tämän kropan kanssa elää, sitten ehkä kevenee.....
- rv 31 + 3 -

Tunteiden vuoristorataa



30+2



Tunteet ovat taas heitelleet äärimmäisyyksistä toiseen; ehkä enemmän kuitenkin negatiivisempia tunteita. Myös tylsistymistä, laiskottamisesta johtuvaa turhautumista on ollut. Ajatuksissa olen tehny vaikka mitä,  mutta käytännössä en mitään. Olen sentään urheilemaan päässy pikkusen; kävin salilla crosstrainerilla polkeen 30-40min la ja su + vähän lihaskuntoa. Että teki gutaa päästä päätä tuulettaan hyvän musan tahdissa. s-i -alueen tukivyö oli käytössä, mutta se nousee jo painamaan alavatsaa. Terveyskeskuksesta se siis lainassa ja äitiystukivyön samaa sarjaa haen sit, ku maha kasvaa enemmän (kävin pe kokeilemassa, mutta paikalla vain xxl ja se liian löysä). Kuvassa maha navan kohdalta n. 107cm. Eihän uskoisi, mutta lantio ympärysmitta noin sentin sisällä tuosta. Tainnu suklaat mennä sinne. On viime viikkoina tullu turhautumista paranneltua suklaalla, karkilla, pullalla(jota en juurikaan muuten syö), sipsillä.... Tännekään en ole halunnu kirjoittaa: tuntuu täysin turhalta koko blogin pitäminen (kukaan ei kommentoi, höpisenkö joutavia yms.). Who cares?

Viime vikolla yksi työpäivä meni Luleåssa. Istuminen sinne, siellä seisominen ja kävely noin kolme tuntia ja taas autossa istumista. Olin täysin puhki ja poikki kotona. Pikku unetkaan ei auttanu. Saunominen piristi pikkusen, mutta nukkumaan piti mennä tuntia aiemmin ja perjantaina olo oli yliväsynyt. Onneksi oli lyhyt työpäivä korvauksena venyneestä torstaista ja  mulla olikin neuvola (punnitsin itseni farkut jalassa, n 700g), paino noussu yli 800g/viikko. Niinpä: syöminen näky heti.

 

 Tänään olemme koko perhe lomalla. Kävimme pikku reissun Kemiin, mutta emme lumilinnaan vaan uimahalliin. Oma uimapuku ei oikein istunut, joten vuokrasin sieltä uikkarit. Kemissä myös se hyvä puoli, että yksi altaista on lämpimämpi (siinä pidetään vauvauinteja) ja tarkenin siinä uiskennella tunnin. Siinä altaassa on laidoilla istumapaikkoja ja poreita, myös pari "putousta", joista vauhdilla tuleva vesi hieroo. Ja mitkä maisemat; metritolkulla ikkunaa ja kaunis meri näkyvillä. UInnin jälkeen kävimme Puistopaviljongissa syömässä pitsaa. Puolet sain juuri ja juuri syötyä (salamia ja koko ajan nyt jano). Prisman reissu meni harakoille, kun kaikki ihan naatteja. Sokos emotionilta sain kuitenkin ostettua alle 3e tukisukat (ekat sellaset, polvien alle, sa nähä riittääkö). Niin, uimahallissa lasten líukumäkilaskua katsellessa huomasin jalkapöydissä laikkuja, veri kiersi jotenki ihmeellisesti. Nyt loppupäivän liitoskipuja häpyalueella.

Huuto.netin kautta on tullu huudeltua kaikkea vauvalle. Säästö varmasti tullu, mutta nyt täytyy alkaa hillitä itteä ku tili tyhjänä. Mutta kuiteski pakko yllä oleva kirja tilta (samlla uusin tilda-kirjakin kotiutui, en ole sitä vielä aloittanut). Eli jälleen tavoitteena osittaiskestoilu. Lähinnä olen hankkinut cuddleja (nb -kokoa jo viisi vaippaa). Kaavoja mulla on useita erilaisia, kankaitakin useita pestynä... Mutta viimeinen kipinä aloittaa ompelu on puuttunut. Nyt sormet syyhyttää tilata kankaita. Apuuva, taas rahan menoa. Ensi viikolla tulee palkka ;O) Taidankin mennä katselemaan nettikaupoista kankaita (mies lähti vasta kaverinsa kanssa käväseen Oulussa, eikä kukaan hillitse minua)   ;O)

- rv 31 + 0 -

Väsymystä...

Kylläpä on ollut raskas viikko. Väsyttäny koko ajan, jopa aamulla jo ennen töitä. Onneksi töissä melko rauhallinen viikko, tosin rästitöitä tein sitten muutamana päivänä kotona. Illat ovatkin sitten menneet sohvalla.

Vauva on liikkunut masussa kovasti. Suoraan sanoen kiusannut minua. Välillä on pitänyt älähtää, kun on päässyt yllättäen potkaisemaan niin, että sattuu (no ei nyt kovin kipeää kuiteskaan). Onhan se kiva, kun ainakin yksi huomaa minut koko ajan. Niin, välillä tuntuu, että vanhempien lasten kanssa vaan tulee tapeltua ku vaatii perusasioita (pöydältä siivota omat sotkut ruokailun jälkeen, vaatteet pois eteisen lattialta yms.). 5-vuotias varsinkin sanoo joka asiasta vastaan. Ja hakiessa kun naamani näkee, suusta päässe tyhmä äiti -juttuja; tarhaan ei tahdo, mutta ei sieltä poiskaan saisi hakea. Kovien pakkasten takia ovat olleet sisällä ja kun sisältä sitten haen, mun vika ettei ole ehtinyt ulkona olla.  En ole jaksanut enää välittää samanlailla kuin jos en olisi raskauden takia näin väsynyt. Isän olen laittanut poikaa kotona komenteleen. Eilen pulttasin (ihan vähän vain) kodin sotkuista (no tunnustetaan, lähinnä sain itkukohtauksen kun olen niin väsynyt enkä jaksa siivota) ja tänään kotiin tullessa isi olikin imuroimassa. Tuli heti parempi mieli. Tosin lapset eivät saaneet mitään aikaiseksi ilman uhkailua.

Aamulla siis kävin ekaa kertaa kahteen viikkoon salilla. Pää onki meinannu hajota, ku en ole päässy urheileen. Lantio oli tiukasti tuettuna terveyskeskuksesta saamalla lainavyöllä, mutta sen kanssa ei voi istua. Hyvää musaa ja liikuntaa: mun henkireikä. Odotan jo aikaa, jolloin pääsen liikkumaan ilman rajotuksia. No siihen on aikaa varmaan puoli vuotta....

Vielä 10 viikkoa jäljellä. Olen katsellu tasaisesti noita jenkkiohjelmia synnytyksistä Huhhuijaa, mitenköhän mie selviän siitä. Mahani on kooltaan aika muhkea, moni noiden ohjelmien synnyttäjä samankokoisella mahalla synnyttäneet. Olenkin salilla melkoinen näky. Eräs mies olikin kysynyt alkuviikosta, että joko meille pian vauva syntyy (hän nähnyt minut viikolla 26 tai 27); mieheni oli vaan naureskellut, ettei vielä pitkään aikaan.

Vauvan nimiehdotukset ovat valmiina. Mutta ehkä vauva ei näytä nimeen sopivalta. NO, se on sen ajan murhe. Tytön ja pojan nimestä kun otetaan tavu, saadaan lumi. Mutta silti kutsun vaan vauvaksi, jotenki lapsille helpompi sanoa vauva kuin kutsua sitä Ruuksi (pojan tekonimi).

Muu perhe paineli hiihtoladulle. Mie painun niistämään nenää ja etsiin mutusteltavaa. Painoa kertyy, mutta kun ahdistukseen ja masennukseen syöminen vaan auttaa. MInusta se on parempi vaihtoehto kuin vaipua täydelliseen epätoivoon....

- raskausviikko 29 + 6   -

neuvola,supistelua, oksennusta...

kuva: Anne Geddes

Taas yksi viikko täynnä, huomenna alkaa raskauden 30. viikko (eli 29+0). Tämä viikkohan on mennyt kotona, hyvä jos ulkona olen käynyt. No, pakkastahan on ollut reilusti, joten on kiva oleskella lämpimässä sisällä. Huomenna on paluu arkeen, katotaan miten jaksan. Selkä ei ole parantunut kunnolla, mutta yritetään ainaski. Supistelut ovat keskiviikon jälkeen laantuneet, tänään ei ole supistellut lainkaan.

Keskiviikkona oli neuvola. Terkkarini piti vähän puhuttelua ja pisti lupaamaan, että otan yhteyttä, jos vaivat lisääntyy. Supistelusta merkattiin maininta koneelle, mutta kivuttomina ei tarvi huolestua. Enemmän oli huolissaan mun jäärääpäisyydestä (niin, teinhän pari viikkoa sitten niitä kärrynpyöriä ja viime viikolla vähän lentopalloa, mutta vain vähän!) . Hemppa oli laskenut 117, paineet ok, sykkeet vauvalla 150-160 (meän neuvolassa lasketaan ainaski sekkarin avulla, jenkeissä on sellaset laitteet, jotka näyttää tarkan lukeman). Terkkarilla oli harjoittelija, joka aloitti ottamaan sf-mittaa, mutta terkkari huomasi oudon ilmeeni ja nostatti minut pystympään (vasta ku kysyi, myönsin nähneeni tähtiä) ja mitta jätettiin ottamatta.

Posti toi Anita -tukivyön, koko M. On liian iso, joten tänään ompelin lisätarraa ja on nyt tiukempi. Ei vaan tue tarpeeksi mun selkää, johon sattuunytkin (tietokoneella istuminen näköjään kivuliainta, pitäisköhän huomenna töissä istua sohvalla kyljellään koko päivä???).

Torstaina oli eka kivuttomampi päivä ja puolet vähemmän supistelua, vaikka käytinkin aamun rauhalliseen siivoiluun. Välissä yläaste/lukio aikainen "lentopallo"ystäväni soitti Dubaista ja kertoi miten hänen synnytyksensä oli siellä mennyt (pitkä poika, 55cm muistaakseni) ja vaihtaa kuulumisia. Oli kiva kuulla toisen maan tapoja (hänen eka lapsensa syntyi Saksassa). Onnittelut vielä kerran sinne kauas!
Iltapäivällä vuorostaan näin samojen aikojen "pesis"ystävääni. Toki olen molempien kanssa ollut tekemisissä myöhemminkin, mutta en viimeisen vuoden aikana juurikaan. Oli kiva päivittää myös tämän nykyisen yksinhuoltajan arjen kuulumisia ja sortua myös hieman juoruiluun.
Illalla sitten pääsin Tildaystävän kyydissä katsomaan Tilda-porukan nuorinta neitiä, kuukauden ikäsitä niin suloista vauvaa. Olisi varmasti iskenyt vauvakuume, jollei olisi jo pullat uunissa. Ehdotin kyllä vaihtokauppoja: luovuttaisin ilomielin mahani ja saisin vauvan tilalle. 

Tostai oli siis sosiaalinen ja kiva päivä; en ehtinyt levätä kuin vajaa puoli tuntia. Illalla olin tosi naatti ja perjantaina oli pakko jo puoli yhdeksältä laittaa ekoille unille (1,5h). Keskipäivällä sitten reipastuin ja tein tuntikausia taulua (unohdin jopa syödä, kun en voinut antaa periksi ja jättää taas jotain kesken).

Lauantaina kävimme hakemassa naapurikunnasta huuto.netin kautta ostamani pinnasängyn, patjan, petarin ja päätypehmusteen. Luonnossa sänky ei ollutkaan täysin valkoinen  (pieni pettymys) vaan enemmänkin kuultolakattu, mutta hinta-laatu suhde oli hyvä. Lapset olivat anopilla. Illalla neiti soitti, että hällä on paha olo ja isi lähti hakemaan. Molemmat lapset tulivatkin sitten kotiin ja alle tunnin sohvalla makailun jälkeen oksennusta tulikin iso lasti (ja haju oli kauhea, onneksi mies tyhjensi ämpärin). Hieman lämpöä neidillä oli illalla, mutta tänään vain väsymystä. Toinen kierros siis oksennustautia ja tällä kertaa 9 päivää lasten oksentamisväli. Toivottavasti me vanhemmat säästymme tältä kierrokselta.

Tämä päivä on mennyt vain oleskellessa. Tosin olen lukenut satoja sivuja, jopa välillä ollut ihan kyllästynytkin (mies töissä). Mutta onpahan kivempi mennä huomenna töihin. Yleensä kun työt lähtevät käyntiin, väsymys on siedettävää ja iskee vasta kotona (huomenna pojan urheilukuskaaminen, vaikka kuinka väsy, ti neidin). Muutaman aamuna olen nyt ollut kauhean väsynyt muutaman tunnin valveillaolon jälkeen. Liikuntaakin kaipaan, mutta tänään olen keskittynyt syöpöttelyyn (lukiessa paha tapa napostella). Ylihuomenna menen fysioterapeutille, joka tietää selkävaivani taustoja muutaman vuoden takaa. Sitten vasta jatkan urheilua tai miksi sitä nyt tässä vaiheessa kutsuiskaan ku kävelyki näyttää lyllertämiseltä...

- rv 28+6  - 

sairaslomalla ja nukkumisista

kuva kirjasta Anne Geddes: Tähän saakka

Olihan se odotettavissa, mutta en näin aikaisten uskonut tapahtuvan: selkä petti. Viime viikolla (kuten usein) alaselkä oli ärtynyt ja töissä piti istuessakin vaihdella asentoa. Lauantain urheilut sitten olivat viiminen tikki (enkä mielestäni tehny mitään selkää ärsyttävää)vja illalla alaselkään sattu melkolailla (saunan jälkeen en jalkaa voinut nostaa saati kumartua pyyhkimään). Sunnuntaina aamusta näytti ihan ok:lta, mutta sitten en päässyt wc:stä pois. Lapset ihmetteivät ku äiti käveli seiniä pitkin matovauhtia ja itki. Muutaman kerran vihlasi niin pahasti, että jalat petti alta. Päivemmällä sitten sen verran anto periksi, että pääsin lasten kanssa (mies joutu töihin, kun jollakulla menny selkä, joten mun täyty viedä lapsia) synttäreille. Näille synttäreille halusin mennä, vaikka tuskallista olikin, sillä ne olivat ala-asteen luokkatoverini lapsen ja pääsimme katsomaan lopuksi elokuvan (eka kerta meän lapsille elokuvateatterissa). Illalla sunnuntaina pohdin töihin lähtöä, mutta mies ja työkaveri pitivät puhuttelun. NO ihan tosi, ku välillä jokainen askel oli lähes puukon iskua alaselkään, mitä mie töissä.

Eilen en työterveyspuolelle saanut lääkäriä, joten soitin päivystykseen. Istuin tunnin odottamassa vuoroani (aika 12.15, pääsin n. 13.15) ja hädin tuskin tuolista pääsin pois (vaikka välillä olinki paikkaa vaihtanut). Nuori naislääkäri käski taivutella vartaloa (niin, sain taivutettua joka suuntaan muutamia senttejä), kävellä päkiöillä ja varpailla (se onnistui ilman kauheaa kipua), naputteli vasaralla ja makuulta nosti jalkoja (teki tiukkaa saada jalat suoriksi ja oikeaa jalkaa laskiessa mun naama väänty varmaan kunnon irvistykseen ku kävi niin #/%?/¤""("/=¤&¤##/kipeää ). Itse kuvailisin lantion/alaselän aluetta häntäluun ympäriltä löysäksi läjäksi, jota pitäis lonkkaluiden ympäriltä vähän kiristellä. Sain viikon saikkua. Hain apteekista sit lääkärin kirjoittamaa särkylääkettä ja kävelin sielläki kyllä ku vanha mummo. Eilen jalat petti kerran, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa...

Anne Geddes: Tähän saakka

Nukkuminen on ollu nyt selän kanssa hankalaa, sillä asento pitää olla tosi tarkasti selälle hyvä ja pitää herätä asentoa vaihtamaan. Kyljellään polvet sivulle koukussa onnistui parhaiten. Eilen aamulla konttasin keittiöön asti ennenkuin sain tarpeeksi korkealta tukea punnertaa itseni ylös.

Viime yönä ekaa kertaa viiteen vuoteen kotona nukuimme samassa huoneessa koko perhe. Neiti ekaluokkalainenhan on tullut toista viikkoa joka yö meän huoneeseen nukkuun kun herätessään ei enää uskalla nukahtaa omassa huoneessa (hälle tehtiin se nukkumiskolo sängyn ja seinän väliin lattiatyynyistä) ja poika näki viime yönä niin paljon painajaisia, että isi toi meän väliin nukkuun aamuyöllä.

Kun poika syntyi elokuussa 2005, hajotimme oman sängyn ja laitoimme kolme 80cm patjaa lattialle (mattoja alle, kun silosessa talossa kylmä betonilattia), jossa nukuimme sitten kaikki siskonpedissä. Neiti oli silloin 2v2kk ja oli nukkunut yhden tai kaksi kokonaista yötä siihen mennessä. Pojan imetyskin sujui helposti vain kylkeä kääntämällä ja pesuhuone oli lähellä seinän takana yöllisiin vaippojen vaihtoon. Puolen vuoden iässä pikkuherra oli sitten tunnin välein rinnalla, joten siirryimme hänen kanssaan toiseen päähän taloa (L -mallisen talon kauimmaiseen nurkkaan) vieroitukseen. Poju nukkui pinnasängyssä ja kolmen viikon jälkeen rytmiksi jäi kerran (tai joskus kaksi) yössä imetys.

Nukun melko hyvin vielä, eikä vessaan tarvi nousta keskellä yötä kuin harvoin. Asennon vaihtamiseen herään, mutta nukahdan hyvin. Viime viikolla vauveli jumppasi sillin viiden jälkeen 5-tai 6 aamuna. Ylös nousen kuuden ja seitsemän välillä, oli sitten työpäivä tai viikonloppu.

Mies on valitellut meän sänkyä, kuinka huono se hälle on jne. Mie suivaantuneena en ole asiaa uskonut, sillä niin pirun kalliit patjat uuteen taloomme muutama vuosi sitten (talolainarahoilla) ostimme. Selvisihän se viikonloppuna kun mies nukkui päikkäreitä mun puolella: meän patjat vaihtuneet. Tapetoimme makkarimme yhden seinän vasta viime vuonna (en löytänyt sopivaa tapettia sitä ennen ja päädyinkin samaan malliin kun rakennusaikana ihastuin, mutta nyt vasta tuli sopiva sävy) ja tapetoinnin tieltä kannoimme patjat pois. Kai silloin laitettu takaisin väärin. No en kuitenkaan vielä luovuttanut hälle patjaa, sillä painoni noustua oma patjani liian pehmeä, ainakin nyt kun selkä kaipaa tukevampaa pohjaa (omani upottaa ihanasti ja meillä älypaksu petari, jossa ihme avaruusmatskua yms...).

Aivot lyö tyhjää, vaikka aamu. Pakko mennä syömään aamupuurot.

-rv 28 + 1 -

Taas oksennusta, itkua...

Tämä kakku odotti Tilda-ystäviäni meille. Imuroin juuri keittiötä, jotta vieraiden ei tarvitsisi istua muovailuvahapalasten tai ruoan tähteiden päälle, kun poika oksensi. Ei kyllä maistunut aiemmin ruokakaan, joten olin jo ämpärin antanut olohuoneeseen mukaan. Osui ja upposi oikeaan osoitteeseen. Muistissa on kyllä nekin ajat kun puoli kämppää pestiin oksennustaudin aikana, nyt riittää ämpärin huuhtelu. Niin, oli tunti aikaa vieraiden tuloon. Eipä muuta kuin soittelemaan ja viestittelemään. Tosin vain kaksi olisi loppupeleissä tullut kun muita menoja (mm. jonku lapsella oksennustautikin). Kämppää en olisi edes kokonaan jaksanut siivotakkaan, sillä olin/olen ihan puhki (nyt kirjoitan vieraille varatuiden keksien voimalla, vaikka silmäluomia painaa kuin olisi jo yö).  Mutta on vähän siistimpää viettää huomenna kotipäivää.

Ja sitten siihen itkuun. Sattumoisin kävin kesken kaiken töissä kopioimassa jotain ja kuulin puhelimeni soivan. Sen verran tunnistin, että lehtimyyjä se ei ole, koska erilainen soittoääni. Neiti soitti itkuisena olevansa yksin kotona. Olivat laittaneet iltapäiväkerhosta eli iltsistä kotiin. Ja neiti pelkää olla yksin kotona. Siinä sitten vauhdissa neuvotella mitä tehdä (neiti ei osaanut lukea mun hieroglyfejä iltsin vihkosta, jotta oisin tienny olinko merkannu tälle päivälle vapaata) ja neuvoa laittamaan videota. Tai osasihan hän sen tehdä, mutta kun soitin uudelleen, oli painanut jotain nappia niin, ettei ohjelmasta näkynyt kuin laidat. Neuvoin sit siinä kiireessä miten vaihtaa videokanavaa boxin kanavaan, miten boxilta etsiä lasten ohjelmia (boxi ostettiin vasta joulukuussa ku telkkarin takia ei ole tarvittu, nyt haluttiin tallennuksen vuoksi). Kun sit vihdoin töistä pääsin lähteen (onneksi työkaverin kyydillä), soitin ja itkuinen neiti vastasi. Ei ollu onnistunu ja isi ei ollut osannut neuvoa. Sain sitten neuvottua että paina sitä ja sitä ja niinhän neiti sai boxilta Helinä-keijun katseltavaksi. (juoksen aina välissä tyhjemtämään ämpäriä, oma olokin tukala, muttei onneksi okseta). Kotiin kun pääsin, neiti katsoi rauhassa ohjelmaa (oli ollut 1,5h yksin). Tarkistin heti iltsi-vihkon ja soitin iltsiin. Heidän moka. Olin merkinnyt hoitoa ma + ke-pe, alle VP ti 8.2. (vp eli vapaa päivä). OLi sit tajunnut, että to myös vapaa. Sanoin, että asia olisi pitänyt varmistaa vanhemmilta, ennen kuin laittaa lapsen kävelemään kotiin. Eipä voinu ku anteeksi pyydellä. Puhelun loputtua itseä alko tytön puolesta ja omasta huolestumisesta johtuen itkettää (töissä sain ahistuksessa supituksen). NO kaikki hyvin ja neiti huomasi pärjäävänsä yksin kotona. Aiemmin kun neiti tullut ennen minua kotiin, hän on saattanut istua lumikinoksessa odottamassa. Onneksi nyt meni sisälle (pakkasta n. 20 astetta).

Isi tuli kotiin. Helpottaa minua. Piti aiemmin soitella miehen ohella (kaupassa käydä...) myös pomolle, työkaverille, perua synttärikutsu (ja tietty niille vieraille)... Ja kaikki oksennustaudin takia. En kyllä aio yöllä juosta ämpäriä tyhjentämässä, onneksi mies valvoo myöhään. Ja mulla uni on loppunut jo monena aamuna viiden aikoihin. Muutama aamu sitten maha-asukki piti n. 5.15 alkaen 45 minsan jumpa, sit taukoa 10 min ja vielä loppuverryttelyt.  Ei siinä nukuttanut. Nytkin painaa ylöspäin niin, että ahistava olo. Selkää on särkenyt eilen ja tänään pitkin päivää. Urheillut en ole pahemmin. Su kävin aamulla salilla ja illalla bodybalancessa (teki gutaa)  tänään kävelyllä poikaa tarhasta hakemassa ( n. 10 min kävellä tai mun vauhdilla aikaa en tiiä). Että eiköhän paino nouse taas kivasti ;*O)

Nyt väsy iskee....

rv 2(pakko tarkistaa jostain, kun en muista)  eli - rv 27+3 -