sairaslomalla ja nukkumisista

kuva kirjasta Anne Geddes: Tähän saakka

Olihan se odotettavissa, mutta en näin aikaisten uskonut tapahtuvan: selkä petti. Viime viikolla (kuten usein) alaselkä oli ärtynyt ja töissä piti istuessakin vaihdella asentoa. Lauantain urheilut sitten olivat viiminen tikki (enkä mielestäni tehny mitään selkää ärsyttävää)vja illalla alaselkään sattu melkolailla (saunan jälkeen en jalkaa voinut nostaa saati kumartua pyyhkimään). Sunnuntaina aamusta näytti ihan ok:lta, mutta sitten en päässyt wc:stä pois. Lapset ihmetteivät ku äiti käveli seiniä pitkin matovauhtia ja itki. Muutaman kerran vihlasi niin pahasti, että jalat petti alta. Päivemmällä sitten sen verran anto periksi, että pääsin lasten kanssa (mies joutu töihin, kun jollakulla menny selkä, joten mun täyty viedä lapsia) synttäreille. Näille synttäreille halusin mennä, vaikka tuskallista olikin, sillä ne olivat ala-asteen luokkatoverini lapsen ja pääsimme katsomaan lopuksi elokuvan (eka kerta meän lapsille elokuvateatterissa). Illalla sunnuntaina pohdin töihin lähtöä, mutta mies ja työkaveri pitivät puhuttelun. NO ihan tosi, ku välillä jokainen askel oli lähes puukon iskua alaselkään, mitä mie töissä.

Eilen en työterveyspuolelle saanut lääkäriä, joten soitin päivystykseen. Istuin tunnin odottamassa vuoroani (aika 12.15, pääsin n. 13.15) ja hädin tuskin tuolista pääsin pois (vaikka välillä olinki paikkaa vaihtanut). Nuori naislääkäri käski taivutella vartaloa (niin, sain taivutettua joka suuntaan muutamia senttejä), kävellä päkiöillä ja varpailla (se onnistui ilman kauheaa kipua), naputteli vasaralla ja makuulta nosti jalkoja (teki tiukkaa saada jalat suoriksi ja oikeaa jalkaa laskiessa mun naama väänty varmaan kunnon irvistykseen ku kävi niin #/%?/¤""("/=¤&¤##/kipeää ). Itse kuvailisin lantion/alaselän aluetta häntäluun ympäriltä löysäksi läjäksi, jota pitäis lonkkaluiden ympäriltä vähän kiristellä. Sain viikon saikkua. Hain apteekista sit lääkärin kirjoittamaa särkylääkettä ja kävelin sielläki kyllä ku vanha mummo. Eilen jalat petti kerran, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa...

Anne Geddes: Tähän saakka

Nukkuminen on ollu nyt selän kanssa hankalaa, sillä asento pitää olla tosi tarkasti selälle hyvä ja pitää herätä asentoa vaihtamaan. Kyljellään polvet sivulle koukussa onnistui parhaiten. Eilen aamulla konttasin keittiöön asti ennenkuin sain tarpeeksi korkealta tukea punnertaa itseni ylös.

Viime yönä ekaa kertaa viiteen vuoteen kotona nukuimme samassa huoneessa koko perhe. Neiti ekaluokkalainenhan on tullut toista viikkoa joka yö meän huoneeseen nukkuun kun herätessään ei enää uskalla nukahtaa omassa huoneessa (hälle tehtiin se nukkumiskolo sängyn ja seinän väliin lattiatyynyistä) ja poika näki viime yönä niin paljon painajaisia, että isi toi meän väliin nukkuun aamuyöllä.

Kun poika syntyi elokuussa 2005, hajotimme oman sängyn ja laitoimme kolme 80cm patjaa lattialle (mattoja alle, kun silosessa talossa kylmä betonilattia), jossa nukuimme sitten kaikki siskonpedissä. Neiti oli silloin 2v2kk ja oli nukkunut yhden tai kaksi kokonaista yötä siihen mennessä. Pojan imetyskin sujui helposti vain kylkeä kääntämällä ja pesuhuone oli lähellä seinän takana yöllisiin vaippojen vaihtoon. Puolen vuoden iässä pikkuherra oli sitten tunnin välein rinnalla, joten siirryimme hänen kanssaan toiseen päähän taloa (L -mallisen talon kauimmaiseen nurkkaan) vieroitukseen. Poju nukkui pinnasängyssä ja kolmen viikon jälkeen rytmiksi jäi kerran (tai joskus kaksi) yössä imetys.

Nukun melko hyvin vielä, eikä vessaan tarvi nousta keskellä yötä kuin harvoin. Asennon vaihtamiseen herään, mutta nukahdan hyvin. Viime viikolla vauveli jumppasi sillin viiden jälkeen 5-tai 6 aamuna. Ylös nousen kuuden ja seitsemän välillä, oli sitten työpäivä tai viikonloppu.

Mies on valitellut meän sänkyä, kuinka huono se hälle on jne. Mie suivaantuneena en ole asiaa uskonut, sillä niin pirun kalliit patjat uuteen taloomme muutama vuosi sitten (talolainarahoilla) ostimme. Selvisihän se viikonloppuna kun mies nukkui päikkäreitä mun puolella: meän patjat vaihtuneet. Tapetoimme makkarimme yhden seinän vasta viime vuonna (en löytänyt sopivaa tapettia sitä ennen ja päädyinkin samaan malliin kun rakennusaikana ihastuin, mutta nyt vasta tuli sopiva sävy) ja tapetoinnin tieltä kannoimme patjat pois. Kai silloin laitettu takaisin väärin. No en kuitenkaan vielä luovuttanut hälle patjaa, sillä painoni noustua oma patjani liian pehmeä, ainakin nyt kun selkä kaipaa tukevampaa pohjaa (omani upottaa ihanasti ja meillä älypaksu petari, jossa ihme avaruusmatskua yms...).

Aivot lyö tyhjää, vaikka aamu. Pakko mennä syömään aamupuurot.

-rv 28 + 1 -