Kelalta nopeaa toimintaa

Viime viikon keskiviikkona tein netissä mm. äitiysavustus -hakemuksen ja viime viikon perjantaina vein sitten iltapäivällä vähän ennen klo 14 hakemukseen liitettävän terkkarin lapun. Tällä viikolla tuli päätös äitiysavustuksesta, joka oli päivätty viime viikon perjantaille ja äitiyspakkauksen hain eilen (oli viikko hakemuksesta postissa, mutta lapun tuleminen kotiin ja mun paketin haku vei pari päivää). Siis viikossa epätäydellisen hakemuksen jättämisestä, ei paha, eller hur?

Äitiyspakkaus oli meän neidille pettymys: "Onko tässä vain poikavaatteita?". NO oli kyllä aika lailla harmaata ja ruskeaa, muutama keltanen/oranssi vaate. Ja hieman tylsiäkin osa, mutta onpahan jotain lapselle päälle laitettavaa. Eniten ihastuin tuohon unipussiin vai mikä lie toppapussi vaunuihin onkaan. Tosin vaunuihin mulla on olemassa vaunujen lämmin peitto ja neidin äp jäänyt pussi.  Mietin vain, miten muodistaisin muutamaa hyvin tylsää vaatetta, ideoita?? Voi olla, että suunnitelen vain, enkä mitään saa tehtyä Laatikko makaa keskellä olohuonetta, mihinkähän sen pukkais????

Kauhea väsy ollut koko viikon. Aamuisin ´jo ennen töiden alkua silmät tuntuneet väsyneiltä, aivanko oisin lukenu hämärässä. Nukkunut olen mahan puolesta hyvin, mutta neidin kömpiessä meän vuoteeseen nukkumistila on vähentynyt. Kauankohan tuo jatkuu??? Ei taida neiti vieläkään olla terve: aamulla vaan makasi sohvalla eikä etsinyt tanssikamppeita ajoissa vaan itki ja kiukutteli: ei ehtiny tanssiin ja sai mennä unille (nukkui toista tuntia, normaalisti ei ota päikkäreitä edes kerran kuussa). Eikä menty sitten synttäreillekään. Poikaki kiukutteli, vaikka pääsi käymään purkamassa energiaa isin kanssa luistelemassa lumipyryssä. Ja tähän päälle tulossa sitten vielä yksi huutaja. Varapäreitä rekallinen, kiitos! Sain siinä välissä  (pojat luistelemassa, neiti unilla) vähän siivottua ja aloin silittään verhoja (yli kaksi tuntia meni). Keittiöön sain jo vaihdettua, mutta olkkarin verhot odottaa. Väsyttää liikaa... Ja seisominen ärsytti selkää. Nyt ajatus loppu: järki seisoo....

- rv 25+ 5  -

Jälleen oksennustautia

Eilen aamulla olin jo pukeissa lähdössä töihin, kun vatsaan sattui niin paljon, että piti vain itkeä keittiössä. En sitten lähtenyt töihin, vaan makoilin koko päivän sohvalla. Paha olo alkoi jo yöllä ja olin varma, että oksennankin yöllä maatessani pää lavuaarissa (eikä mahan vellomista auttanut kun vilivilpertti potki mahassa koko ajan). Mies oli viettänyt yön pesuhuoneen pöntöllä ämpärin kanssa ja sai varmaan muutaman kilon pois. Mulla eilen kuumettakin, mutta tänä aamuna käväisin pari tuntia töissä. Lyhyt päivä, koska neiti alkoi oksentamaan viikko pojan jälkeen (t'änään aamuyöllä). Perheen miehillä tauti ollut melko rajua, neidillä näyttää menneen pahin ohi ja kuume nousseen. Mulla nyt päänsärkyä (kai aikaisesta heräämisestä) ja töissä ehti kyllä tuntua, että olen raskaana. Eilen mahassa oli jumppaa koko päivän. Jollakulla on virtaa munkin puolesta.

Eilinen syöminen jäi vähäiseksi, vasta ihan illalla tuntui hieman nälkä ja tänään aamuyöllä yhden aikoihin ihan pahaa teki ku oli nälkä. Söin eilen banaanin  päivällä kahdessa osassa ja illalla vähän rypäleitä sekä appelsiinia. Ihme, kun tuntuu että syön koko ajan. Ei vain ollut edes eilen nälkä. Voi kun voisi normaalistikin olla syömättä kaikkea mitä näkee.

Eilen siis mie makoilin päivän sohvalla ja mies makuuhuoneessa. Kotona oli hiljaista. Sohva onkin kovassa käytössä: toissayönä mies nukkuin alkuyön, neiti loppuyön ja mie kuudesta eteenpäin n. 16.45 asti (tuli katottua muutama ohjelma unien välillä). Sillloin oli pakko nosuta, koska olin särkylääkkeellä saanu kuumetta alemmas ja mies oli jo vieny ja hakenu kipeänä pojan hoidosta, mie vein pojan urheilukerhoon ja kävin kaupassa. Kaupassa haahuilin ja teki pahaa, mutta selvisin.

Nyt suunnittelen imetystyynyä (hain netistä ohjeita). Mutta taidan siirtää sen teon tulevaisuuteen, on noita muitakin ompeluhommia kesken ja taidan ottaa tirsat. Katson nyt samalla neidin kanssa tuhkimoa. Neidillä jäi jälleen uinti ja tanssi välistä....

Oli jotain muutakin (tai paljonki ajatuksia), mutta just nyt aivot lyö tyhjää. Niin, mistähän se kolmas kolmannes oikein alkaa, kun Liberon mukaan 25+0 ja eilen kun otin särkylääkettä, sitä ei ssanu ottaaa viimeisellä komanneksella (rv28-40)???

-rv 25+1-

oksennustauti ja kolmas kolmannes

Kotona toista päivää lasten kanssa ja tuntuu jo riittävän. Maanantaina mies oli neidin kanssa kotona ja mie tiistaiksi ilmoitin olevani vielä neitiä hoitamassa (taas sama sahaava lämpöä ja lämpöä ei -tauti). No maanantai-tiistai välisenä yönä sitten poika oksensikin KOKO yön: aloitti joskus klo 22 jälkeen ja viimeinen oksennus tuli tiistaina puol 9. Mies hoiti oksennusruljanssin koko yön (mie siivosin eka oksennussotkut wc:stä kun ei ehtiny, sen jälkeen kaikki menikin ämpäriin) ja mie nousin vasta viiden jälkeen. Toki nukkuminen ei ollut kunnollista kun jokaiseen oksennukseen heräsin, mutta ei tarvinnu juosta poikaa katsomaan. Niinpä mies sai nukkua reilut kolme tuntia ennen töihin menoa. Pisteet miehelle, joka ei edes pyytänyt mua nouseen missään vaiheessa vaan siirtyi sohvalle nukkuun (helpompi siitä mennä poikaa auttaan). Poika ei nukkunut yöllä juurikaan ja vasta neuvolan jälkeen puolen päivän maissa otti muutaman tunnin tirsat. Syömään en ole vieläkään kunnolla saanut, onneksi nestettä juuri tarpeeksi. Mutta itse olin sitten ihan out eilisen; en tehnyt muuta kuin söin (leivoin jonku suklaa-rahka-jutun), luin kirjaa ja olin vaan.

Taas kauhea väsy. Lapset känkkäränkkiä eikä itellä hermoja. Neiti pulttaa pikkuasioista (pallo hukassa:itku, ei ehtinyt vilkuttaa isälle: itku...). Poika ei ala syömään, suuttuu kun yritän ehdottaa isoa veistä kiiwin halkaisuun (poika repii sen halki ilman veistä, mutta se maistuu pahalle, siellä se odottaa edelleen keittiön pöydällä jos joku eli mie siivoaisin sen pois). Ja mie syön niitä lihottavia suolapähkinöitä. Haloo, ei kai tästä päivästä tule tämmönen taas. Niin, ja jouduin perumaan odottamani kasvohoidonkin kun pitää pojua hoitaa (edellisen kerran Suomessa moisessa ylellisyydessä kävin raskaana ollessani eli varmaan -05). Viime viikolla naama ilman finnejä muutaman päivän, nyt taas naama kukkii (varsinkin leuka) ja kukoistaa. NO, uusi yritys ensi viikolla.

Toisaalta kotona olo ei haittaa (jos vain saisin jotain järkevääkin tehtyä), koska maanantaina oli supistuksia. Maha kai tiesi kolmannen kolmaksen alkavan (en ois tienny, mutta se Liberon ohjelma puhelimessa kertoi näin olevan). Myös eilen muutama supistus tuli.

Pitänee kirjautua Kelan sivuille ja värkätä vanhempianetuushakemus sinne. Vaikka varmaan siitä sitten puuttuu vaikka mitä...Yritetään nyt edes.

- raskausviikot 24+2  -

Joku taisi kääntyä

 Tänään heitin läjän jouluisia kukkia roskiin. Amaryllikset saivat jäädä, sillä niillä uusi kierros menossa. Tämä kukka kukki jouluna kauniisti neljän kukan voimin. Viime viikolla kukka yllätti: siinä olikin viisi aukeamassa olevaa. Pian huomasin erehtyneeni: kukkia onkin kuusi!!!! Ihminen, joka pääasia tappaa kaiken kukkivan sai palkakseen tällaisen, yes!

Vauvoja siellä ja täällä. Aamulla luin entisen kollegani saaneen tytön, pian saa tildaystävä (tai vaikka juuri tällä hetkellä, vauvoistahan ei koskaan tiiä). Ja vasta laitoin ystävälleni viestiä päiväntasaajan toiselle puolen (emme ole jutelleen puoleentoista vuoteen, sillä hän oli täällä kun mie ulkomailla) ja hän soitti pitkän puhelun. Hän oli jäänyt jo äitiyslomalle, ensi kuun lopulla laskettu aika. Hänen esikoisensa syntyi 9 päivää ennen poikaani ja nyt olemme jälleen samaan aikaan raskaana. Hänellä on apulainen, joka auttaa kotona siivoamaan ja tekee myös ruokaa. Kiva, siellä kulttuurissa se on enemmänkin  ihme, jos apulaista ei ole.

Unohdin mainita, että ostin alkuviikosta kirpputorilta (mihin jokainen voi viedä omansa myytäväksi) vauvalle vaatteita. Alesta en ole vaatteita löytänyt, mutta nyt löysin. 10 eurolla sain mustat kengät (vauva ei tosiaankaan niitä köytä, mutta olivat hienot), velourhousut, potkarit, yöpuvun, pari lyhythihaista ja 1 tai 2 pitkähihaista bodya (koot 50-62). Eli edullisesti kerrankin. Vaatteet menivät heti leikkeihin: mun vanhoja nukkeja, toiselle 50cm ja isommalle 56cm sopivia. Aionkin vauvanvaatteita etsiä sit eri nurkista kun jään äitiyslomalle ja pestä niitä sitten.

Eilen huomasin potkujen kohdistuvan pääasiassa als: tuntui kun maanjäristys tai ukkonen olisi: rytmikkäitä potkija virtsarakkoon ja alavatsaan. Eilen olikin ahdistavaa oloa, taisi päällään pukata yläosaan. Bodypumpissakin taisi hieman joitain asentoja vastustaa. En ehtinyt kyllä ihan samaan rytmiin toisten kanssa, varsinkin kyykyissä olin hidas. Ja aivan kuin en olisi ikinä urheillutkaan, joka paikka meni helposti hapoille. Tänään kävin sitten vain crosstrainerilla polkemassa tunnin (vaikka vaihtoehtona olisi ollut jäädä miehen viereen nukkuun, lapset anopilla).

Neidillä taas lämpöä, mie jo saanut saman köhän (räkäklimppejä kurkussa ja yskä). POika ekaa kertaa hoitokaverin synttäreillä. Saa nähä saako mies pojan ilman tappelua lähteen kotiin, kun synttäri kestävät kutsun mukaan 14-18 (meän pojalle saa 2 tuntia riittää!).

- raskausviikot 23+6 -

Neuvolassa sydänääniä etsimässä

Provosoivasta otsikosta huolimatta kaikki hyvin!

Keskiviikkona oli tän vuoden eka neuvola. Viime viikon maanantaina oli vaaditut 154 päivää täyttyneet, joten sain myös Kelan paperit ja sairaalaan menevät paperiit täytettäviksi. Uutta viiden vuoden takaiseen oli se, että tuleva lapsi ei enää saa  BCG-rokotetta (tuberkuloosi, se mikä jättää jalkaan sen ikuisen jäljen), ellei toinen vanhemmista tule idästä yms. tämä oli tullut joskus 2006 voimaan. Hempa oli laskenut (109) ja paino noussut reilusti: alusta tullut yhteensä 9,5 kg, joulu-tammikuun käyntien välillä 4,5kg! Ihana terkkarini vähän kyseli, pitäsikö hänen olla tiukkana vai mitä. Sanoin ettei taida olla vaikutusta (tietoa kyllä mulla oikein syömisestä ois, olenhan mm. opettanut hänenkin tyttärilleen terveystiedossa juuri ruokajuttujakin, toiselle myös liikuntaa). Mutta kun tykkään syödä iloon,suruun  ja tylsyyteenkin. Miehen mukaan ei ainakaan tuo vajaa 10kg naamassa näy. Lantiolla, reisissä ja rinnoissa mun mielestä mahan lisäksi tuo paino.

Sydänääniä kuuntelu olikinn haasteellista. Ääniä ei millään saatu kuulumaan,  välillä piti nousta ylös istuskeleen ja uudestaan yrittää. Huolestunut en ollut, sillä mahassa oli sellainen jummpa ettei moista oltu ennen koettu. Vilivilpertti iski ja potki, myös sitä laitetta mahan päällä. Molempiin kylkiin sateli kipeitä tuntemuksia, mutta sydänäänistä saatiin vain heijastuksia. Taitaa edelleen olla poikittain ja tilaa liikkua on. Ei normioloissa tuommosta jumppaa ikinä pidä. Terkkarikin vain nauroi, kun liikkeet kyllä tuntu ja kuulu. Sanoi, että jos ei olisi ollut noin paljon liikkeitä, olisi hakenut toisen laitteen ja toisen terkkarin avuksi. Sykkeet oli sit 140-150, aiemminkin samaa ja kerran ainaski 150-160. Harmi ku lasten odotuskortit jossain piilossa; pitäisi verrata noita sykkeitä (tytölläni ja pojallni oli erit, toisella korkeammat) ja paino nousua (missä vaiheessa tullut).

Liikuntaa en alkuviikosta harrastanut. Muutamia kärrynpyöriä tein vielä keskiviikona, mutta jospa sitä jättäis ne jo väliin. Eilen tein mammajumpan (aiemmin oli kuva siitä dvd:stä). Poikaa hain kävelemällä sen jumpan jälkeen ja koko matkan tarhalle pisti oikeaan sivuun. Mutta kot6imatkalla ei mitään. Olin sille päivälle kävelly ja seisonut 2 tuntia pakkasessa kaukalon reunalla + tehny sen salsa+jooga-mammajumpan. Liekö se syynä. Tänään kävin crosstrainerilla polkemassa salilla 50mihn, että ekat 15 min teki tiukkaa. Huomenna aamulla oois bodypump (kaverini ilmoitti, pakko mennä), saa nähä onko aamulla tarpeeksi virtaa vetää koko tunti kunnialla. Vatsat taidan jättää väliin tai tehdä vain vinoja.

Ihanaa, perjantai. Sallin itselleni jälleen herkuttelua (jos vain mies tuo töistä tullessaan karkkia). Ja eräs ihmekin tapahtui eilen: mieheni hierroi jalkojani. Ekaa odottaessa jalkojen hierontapalvelu oli säännöllistö, toisen kohdalla harvinaista ja tän kohdalla eka tai toineen kerta. Taidan vaatia palvelua useamminkin (sain joululahjaksi pari hoitolahjakorttia, jonka mieheni ilmeisesti luuli korvaavan hänen jalkahieronnat,: ei onnistunut!).

Viikonloppuja!     - rv 23+4 -

Liikuntaa, väsymystä ja mielitekoja

Vuoden alku lähti urheilun kannalta hyvin; tällä viikolla olen liikkunut kuutena päivänä. Olen hiihtänyt (onneksi lasten tahti hidas), käynyt kahdesti Bodybalancesssa, kerran salilla, pumpissa ja kävelyllä. Luistelemaan en aio mennäkään; seisoin kentän reunalla ja niin aion ensi viikollakin tehdä. Selkä on ärtynyt varsinkin aamuisin; liikunkin välillä kuin 9-kymppinen. Tän aamun kävelyvauhti oli kyllä hidas, muuta paineli ohi ja silti puuskututti. Vaihteeksi sykemittarikin mukana, keskisyke oli reilu 133. Bodybalance ois mun selälleja lonkille sopivaa liikuntaa (kuten hermoillekin), mutta ilmeisesti en jatkossa pääse tunneille.

Paino noussut viimeisen kuukauden aikana sen kilo/viikko. Niin, no syönhän mie huonostikin: liikaa suolaisia safkoja, myös karkkia menee (mutta kun niin haluttaa, tälle aamulle suolakurkkuja!). Maha navan kohdalta kasvanu parissa kolmessa viikossa 95cm noin metriin. Eilen söimme veljen perheen kanssa pizzeriassa (lapset 3,5,5 ja 7v), sen jälkeen kävimme jädellä ja illalla leffaa katellessa vielä karkkia. Mahan ympärysmitta siitä navan kohdalta oli kebabin ja jäden jälkeen turvonnu 104cm. Ja enää tasan 4kk laskettuun aikaan. Virtahepo tulossa, pois alta  ;O)

Väsymys iskenyt uudelleen. Syynä taitaa olla neiti esikoinen, joka on ollut tiistaista asti köhässä (yskii aamuöisin keuhkoja pihalle ja lämpö sahaa 37 molemmin puolin). Neiti, joka ei ole nukkunut vieressämme vuosiin, on tällä viikolla ängennyt väliimme joka yös. Viime yönä hän heräsi jo ennen kolmea, eikä saanut yksin unta. Myös vilkaalla mielikuvituksella taitaa olla osuutta siihen, ettei omassa sängyssä enää uni tule kuten ennen. Mun  nukkumista ramppaus, pyöriminen ja köhiminen on haitannut ja olen ollut tosi väsynyt. Toissa yön sain nukuttua hyvin ja aamusta olinkin pirteä muutaman tunnin. Silloin otin myös ekaa yötä käyttöön tyynyn jalkojen väliin. Kyljen kääntäminen ei enää olekaan ihan niin helppo juttu; pakko herätä voidakseni vaihtaa asentoa ja estää pahimmat puutumiset.

Välillä oma napa pelkästään ajatuksissa, välillä taas hetkeksi unohtuu. sen kuitenkin aina huomaa, jos liikkeitä tullut harvempaa kuin normipäivinä. Itkukohtauksia ollut vähemmän. Välillä olen niin iloinen kaikesta tulevasta ja välillä kaikki kauhistuttaa: onko vauva terve, mites parisuhde, jaksanko huolehtia vauvan lisäksi kodista ja lapsista, miten talous.... Tehtäorientoitunut vanha minä nostaa välillä päätään ja kyselee, enkö ole saanut mitään aikaiseksi. Mutta kun ei huvita tai jaksa! On niin helppo maata sohvalla ja uppoutua elämään jotain muuta elämää, aikaa ja paikkaa. Myös kirjojen maailmoihin uppoudun helposti. Pääsee helpommalla, kun on sokea kodin sotkuille ja kuvittelee itsensä ihan muualle. Ja sitten kun taas näen, eikä kukaan tee asioille mitään: pimahdan. Kumpi siis parempi: kuri vai välinpitämättömyys. Taidan hypellä melko tasaisesti ääripäästä toiseen ja sysätä vastuuta myös miehelle. Pinkit lasit päähän ja kevättä odottelemaan!!!!

- raskausviikko 22+6 -