Loppuraskaus oli tuskaisempi selän takia, mutta vauva taas oli helpoin kolmesta (ei potkinut kylkiluita, ei närästänyt juuri lainkaan, nukuin loppuun asti suhteellisen hyvin, vain asennon vaihtamisen takia heräsin hetkeksi).
Synnytys oli erittäin helppo (40+0): tuskaisampia polttoja noin tunti, lievempiä noin kaksi tuntia (joista en edes aluksi tajunnut olevan synnytykseen liittyviä). Supistukset tuntuivat vain alavatsassa, ne kivuliaammatkin, joten sairaalassa sanottiin, ettei kiirettä. NO olo tuskaisa ja jo matkallakin ponnistutti (oisko mennyt matkaan parikymmentä minuuttia). Ehdin kuitenkin sairaalakaavun vaihtaa, sukkia en, pöydälle ja poika ulos!
Nyt meillä on ihana lähes 15kk ikäinen vekara, joka lähtee tarhaan ensi viikolla (mies oli hoitovapaalla puolisen vuotta ja nautti kovasti). Poika on nykyisin hyvä nukkuja; rauhalliset yöt alkoivat kun reilun 12kk jälkeen jaksoin lopettaa yöimetykset. Elämäniloni lähde, ja sisaruksetkin huolehtivat hyvin pikkuisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti