siivoilua...

Selkä jälleen ärtynyt, mutta silti olen siivonnut. Reilu kolme vuotta sitten mitoin, porasin ja laitoin keittiöön rivat. Suurista vetolaatikoista (lähes metrin leveitä) jäi vetimet laittamatta, koska olvat niin pitkät ja niihin piti saada kolme reikää oikeaan paikaan. NO eilen ne sitten vihdoin asennettiin, lähinnä mies laittoi ja mie tyhjensin laatikoita. Kaksi laatikoita tupperin astioita on nyt organisoitu uudelleen ja yhdestä sotkulaatikosta päästy eroon (nyt yksi laatikoista pitää sisällään tyhjiä papereita, maalipulloja, tusseja yms).



Ääh, juuri soitettiin neidin puhelimeen. Taas. Lehtimyyjä. Tai mikälie myyjä. Olin oikein tuohtunut, koska mummo kyllä ilmoittanut Soneralle, ettei tuohon numeroon saa myyjät soitella ja silti esim, viime viikolla puheluita oli tullut joka arkipäivä.

Niin, siihen siivoamiseen. Kun laatikoita tyhjentelee, aina jää jotain mitä ei tiedä mihin tukkis. Kämppä ei näytäkään kovin kauniilta. Tänään olemnme siivonneet tuntitolkulla lasten huoneita: isi neidin kanssa (mun hermot ei kestä pettymys/väsymysitkuja) ja mie pojan kanssa. Sain lähinnä vaatekaapin siivottu ja pestyä pari koneellista pyykkiä. Rikkinäisiä leluja saimme pojalta roskiin, neidin huoneessa iaka taisi mennä lattioilta löytyneiden tavaroiden sijoitteluun (mie en ole suostunut kunnolla siivoamaan kummankaan huonetta joulun jälkeen ja niinpä neidin tuolin tai sängyn alta olikin löytynyt suuri läjä vaatteita). Kunhan innostun, saatan siivota neidin kirjahyllyn; se on kauheassa kunnossa (mun silmissä, ei neidin). Ja kumma vaan, jos vaatteita ei jakseta laittaa, muut tietävät oivan konstin: viedään pyykkikaappiin kun ne tulevat sieltä viikattuina takaisin, joskus ihan kaappiin asti. Tosin poika viime aikoina kyllä kantanut omia kamppeita koneeseen ja laittanut käyntiinkin (mie annan aineita kun ne korkealla pojan ulottumattomissa).
Siivouksen välillä mun oli pakko levähtää, happi loppui ja selkää särki. Muut menivät sit kahvilassa käymään ja mie jäin sohvalle. Kannatti olla aamusta asti puuhailemassa j sitten olla oikein väsy; sain vihdoin tulppaanikimpun (enkä olekaan sanonu asiasta ku kymmenen kertaa) ja ihanan tuplasuklaa muffinsin Robert'silta.
Eilen hain taas uuden tukivyön, mutta se ei niin hyvä (tilatut vääränkokoisia, taas kokeiltiin ainaski viittä erilaista). Kävin sit salilla crossaan, mutta vähän äärirajoilla olin selän ärtymisen takia. Tänään jäinki sit suosiolla (okei, en ihan suosiolla; väsytti ja masensi, mutta ajattelin siivoilunki olevan liikuntaa) kotiin. Ulkoilla ois voinu, mutta en saanu aikaseksi ku hidas vauhtiki ärsyttää. Tulikin siitä mieleen, vauvan jumppa-aika ois ollu jo; ollu nyt päivällä melko hiljanen.


Masennus -puuskien syynä välillä liika ajattelu ja tieto kaikesta,mikä voi mennä pieleen. Eikä helpota tieto, että parisen kuukautta vielä pitäis tämän kropan kanssa elää, sitten ehkä kevenee.....
- rv 31 + 3 -