LIVE LIFE SIMPLY

torstai 25. marraskuuta 2010

Pakkasta ja väsymystä

Huh ku ulkona on kylmä. Vaikka pakkasta alle 20 astetta ja iltapäivisin alle 15, tuuli tekee ulkonaolosta enemmänkin kidutusta kuin nautintoa. Aamulla reippailin  n. 15 min , kun pääsin työkaverin kyytiin sitten matkan varrelta. Vähän tuuli ehti puraista poskia, mutta pitkä untuvatakki päällä ja toppahousut jalassa ei palellu. Mutta syke kyllä nousi, tai ainaski puuskututti kun autoon istahdin. Kunto huono vaiko......
Eilen oli ns. huono päivä (lue sohvapäivä) ja yllä olevat tuotteet pelastivat sitten pikkuisen (mun hätäpakkaus;O)   ). Kotiuduttua jaksoin vielä ruoan lämmittää (työpaikan keittiöstä otin ruokaa....), mutta sitten taas jumahdin sohvalla. Toki ensin etsin kaikki karkkikätköni va vain yhden salmiakin löysin. Laitoin sitten miehelleni viestin: "Karkkikätköt tyhjät, tuo salmiakkia, konvehtirasiakin vois kelvata. En tosin ehkä selviä sun tuloon asti.  .....".

 Lapset tyhjensivät astiapesukoneen ruoan jälkeen ja poika innostui sitten tiskaamaan: läträsi sitten reilun tunnin kun mie makasin sohvalla ja katsoin Kimoran ohjelmaa. Soitettiin sit isille, että tuo muutaman namin pojallekin kun niin ahkerasti tiskannut (työn laatua en todellakaan vaivautunut tarkistamaan, kunhan kysyin ettei vettä lainehtis vaan lattialla). No isihän ei sitten päässytkään töistä lähteen ajoissa ku seuraavaa työntekijää ei kuulunut; kotiutui toista tuntia myöhässä. Ja koko ajan kuului: "Koska isi tulee". Ei ollu minusta isin korvikkeeksi. Ja paineli sitten syötyään heti autotalliin veljensä kanssa kelkkaa korjaamaan. Poika ei meinannu saunaankaan lähteä kun isi ei tule (ja jälleen kuului useampaan kertaan:"koska isi tulee" ).

Kolmas ilta ns. yksin kun ukko siis kaksi iltaa korjannu kelkkaa (autoakaan ei saa talliin sen härvelin takia) ja nyt illan töissä. KOhta pitäsi lähteä viemään neiti tanssiin. Onneksi ens viikolla kenraalit ja esitys, ainaski yksi kuljetus vähemmän (lue: en saa maata kuljettamisen takia rauhassa koko päivää töiden jälkeen sohvalla).

Muutaman kerran olen jopa unohtanut hetkeksi, että olen raskaana. Suurin muistutus on kyllä virtsarakon jatkuva paine. Nyt taas tuntuu, että maha taas ponkaissut isommaksi (alkuviikolla tuntu jopa pienentyneen). Varsinki viime yönä tuntui jotenki isommalta. Aina ruoan jälkeen tuntuu hetkeksi kasvavan. Onneksi olen töissä voinut tunikoiden lisäksi pitää löysää hupparia ( miehelle ostin valkoisen Puman hupparin kokoa L, mutta luovatan sen hänelle vasta kun en itse mahdu)..

Obsidani tuntui eka auttavan, nyt taas ei. Ja ainakin mahan toiminta on hidastunut, ja muuta syytä en keksi ku tuon rautavalmisteen (on aiemminki tehny saman). Kun kuitua ainaski syön tarpeeki: aamupuurosta yli puolet kautalesettä, marjoja, ruisnäkkäriä ja ruisleipää... salaattiaki aina reilusti töissä.

Ois päikkäreiden aika, mutta kun nyt tänne raahauduin, en ehdikään. Tai jos nopea olen, 10 min ehtisin........
ADIOS!

1 kommentti:

  1. Eipä käy kateeksi, väsymys meinaan. Muistan vieläkin elävästi miten neiti K:n alkuraskaudessa olin kokoajan ihan totaalisen väsy ja energinen reilun vuoden ikäinen esikko vaati oman osansa, uh.
    Kiva kun sulla on kuitenkin ahkeria pikku apulaisia siellä, vaikkei miehestä niin olekaan sulle apua ;)
    Ainakin sulla on maailman parhaat eväät siellä sohvanpohjallakin!

    Oletko varma ettei sieltä ole tulossa tuplat...? hih.

    Jaksamisia!!

    VastaaPoista