arkea / luksusta ???

rv 15+6

 Tällainen viritys valaisee takan päällä ja toimii myös yövaloja meän makkariin vaeltavalle neidille.  Hän ei ole nukkunut vieressämme ikuisuuksiin, mutta kuluneella viikolla useamman yön. Mikä lie pelottanut. Ainakin jalkoja särkenyt välillä niin, että tanssikin piti jättää väliin ja juuri ois ollu avoimet ovet, että oisin päässy näkemään ryhmän harjoituksia.

Ärsyttää kun raskaana ollessa on välillä niin herkkä. Eilen näin mainoksen/pätkän pelastushelikopteri -ohjelman tulevasta jaksosta ja siinä kannettiin pientä lasta tiputuspussien kanssa. Repeäminen nro 1. Hetken kuluttua vaihdoin kanavaa ja katsoin Rimakauhua ja rakkautta -jakson, jonka näin edellisen kerran ollessani raskaana kuutisen vuotta sitten (Rachelin (pienen poja äiti) hautajaiset). Repeäminen nro 2. Asiaa pahensi kyllä huomattavasti se, että lapset olivat mummolassa yökylässä. Pakkohan se oli soittaa ja helpotti.

Lasten poissaollessa sain maalattua miehen työhuoneen harmaat seinät valkoiseksi (yhdellä seinällä tumma tapetti). Vaikka olenkin lähse koko talon sisä- ja ulkoseintä maalannutkin, ei tuntunut maalaaminen onnistuvan. Näytti niin raidalliselta hommalta. En ole uskaltanut tarkistaa vielä tulosta. Kysessähän on tuleva lastenhuone, vaikkakin alussa toiminee tietokone/vauvanhuoneena. Maalatessa söin anopilta saatuja toffee-valikoimaa (koululaisilta ostettu). Ilmeiseti ne aiheittivat mahakipuja, joiden vuoksi kontallaan maalaamiset olivat tuskallisia.

Maalaamisen ja muutaman Jimin talo-ohjelman jälkeen pääsimme viettämään rauhaisaa elokuva-iltaa miehen kanssa ihan äänien kanssa (yleensä leffat joudumme katsomaan miniäänillä). Ensin mies teki schetsuankanaa nuudeleilla ja sitten katsoimme yli  2h20min kestävän Ridley Scottin ohjaaman elokuvan Robin Hood. Elokuva oli loistava, vaikkakin mun makuun liikaa tappamista. Totesin vaan, että onneksi ei eletty 1100-luvulla. Scottin ohjaamat elokuvat ovatkin yleensä loistavia. Oli siis mukava ilta ihan vaan miehen kanssa ilman tappelua pyykeistä tms. (mies joutui tosin vaatteita viikkaamaan kuivausrummusta, kun narulle ei mahtunut. Mutta hän ei mutissut, koska minä maalasin). Jälleen tosin sain yksin nukkua alkuyön, mutta kävi sentään nukuttamassa minut (oli kaksi edellistä iltaa pois kotoa).

Tällä viikolla eilisen ohella keskiviikkona en nukkunut päivä/iltaunia ennen varsinaista nukkumaanmenoa. Pikkuhiljaa siis elämää iltaisin. Keskiviikkona aamulla olin koulutuksessa, joten ilmeisesti se sitten piristi. En kyllä millään muistra, mitä muuta sitten puuhailin. Ai niin, tein pari tuntia kotonakin töitä, mikä sekin melko harvinaista.

Kello vähän yli kahdeksan aamulla, pitäisköhän ottaa jo ekat "päikkärit" kun  niin väsyttää. Oikeastaan olis kyllä muutakin tekemistä, mutta kun väsymys on kyllä vienyt voiton koko syksyn.

Taas luulin tuntevani liikkeet pe-iltana ruokaillessamme kotona, mutta nyt taas en ole tuntenut mitään. Voi kun mulla ois kotona sellanen ultra, niin voisin aina kurkistaa, mitä mahassa tapahtuu (ja että seillä tosiaan on sitä elämää) ;O)