LIVE LIFE SIMPLY

torstai 11. marraskuuta 2010

Kiristää, pissattaa...

 Tässäpä aluksi nämä puhelimella otetut kuvat ainaisesta seuralaisestani (edellinen oli Ruu, tätä en ole vielä nimennyt). Enhän mie ole saanu aikaiseksi skannata kuvia, joten tyydytään näihin epätarkkoihin otoksiin.
Ultrahan oli pari viikkoa sitten ja tämä "tyyppi" mahassa rockasi ;O). Eli aika pian ultran näyttöruudussa tämä pieni ihme rockasi  toinen käsi heiluen suuntaan jos toiseenkin pystyasennossa. Välillä käänsi selkänsäkin meille, mutta kaksi jalkaa ja kaksi kättä löytyi, sydän löi, silmäkuopat ja nenäkin näkyvät. Ihan mun nenä ;O) ???? Mitat saatiin, vaikka ei niin hyvin ain näkynytkään ja kaikki näytti olevan hyvin. Edellisessä raskaudessa eniten ultrattiin sydämen eri osia, mutta onneksi rytmihäiriö oli vain kehitykseen kuulunut asia ja sydän pojalla vahva.

Parasta ultrassa (johon menin suoraan töistä yksin, joulun ja uuden vuoden välissä mennään sitten yhdessä) oli se, että näin kohdussani todellakin olevan jotain. Välillä jo luulin kuvittelevani olevani raskaana ja kokevani kaikenmoiset oireet vain luuloni vuoksi. Niin, ehkä tämä ajatus tuli kun väsymys vieny voimat. Mutta ultrassa olikin pieni ihana ihmisen alku, joka on mielessä joka päivä.

Sairaalan pihalta soitin äidilleni ja sitten miehelleni töihin. Äiti ainakin yllättyi, kun luuli ettei jälkikasvua enään tule (veljelle kuulemma kaksi riittää). Niinpä niin.... KOtona näytin lapsille kuvan ja puhuimme asiasta. Vaikka jompikumpi sanoi alkusykssytä, ettei meille saa tulla vauvaa, kumpikin oli iloisia ja mittasin kuinka pieniä he olivat olleet syntyessää ja vertasin sitä mittaa myös baby born -nukkeen. Naapurin pojan tullessa lapsia hakemaan ulos neiti huusi ekana:"Meille tulee vauva", johon naapurin poju: "Mikä sen nimeksi tulee?" No mutta, sehän olikin jo ajankohtainen kysymys. Tosin tytönnimi minulla on ollut mielessä jo ennen raskaaksi tulemista, saa nähä onko nimi vielä in ensi keväänä....

Mitähän sitä tulikaan luvattua noiden vaatteiden suhteen????
Kävin tiistaina itsemyyntikirppiksellä ja ostin kaksi talvitakkia (toinen villakangasta koko 42, takaa sai kiristettyä pinemmäksi, mutta mikä tärkeämpää; jonka sai suurennettua.). Lopussa menin kysymään juuri pöytää laittavalta pariskunnalta mammavaatteita, koska pöydässä oli pieniä pojan vaatteita. Poika oli kuulemma jo kaksi, mutta yhdet beiget pellavat mammahousut oli: lahkeet liian lyhyet, mutta onneksi lahkeen pituutta oli vain käännetty ja ommeltu ja sain kotona purkamalla itselleni mammahousut (ihan 2,5e maksoin!). Lantioini ei vaan kärsis leventyä, sillä joustinneuleen alapuolella oleva pellava nyt just sopiva, eli meneeköhän ne sitten kun otan käyttöön ??? Tai meneehän ne, mutta meneekö ilman pientä tuunaamista? NIin, tältä samalta myyjältä sitten kysyin onko hänellä neutraaleja 50 cm vaatteita; löytyi vain body ja raidallinen pipo, mutta mukaan lähti jotain muutakin. Taidankin tsempata, ja käydä siellä usemminkin (ainaski sit keväällä) etsimässä vaatteita.
Alkuviikosta löysin väljempiä housuja ja tuntui jopa, ettei maha olekaan kasvanut. Väsymyksen puuskassa taas iski vainoharhaisuus: onkohan sikiölle sattunut jotain. Järkeilin itseni tuosta ulos sillä, että eiköhän tulis keskenmeno jos ois aihetta.  Mutta ruoan jäkeen on housut kiristäneet, töissäkin jouduin nappeja aukoon.

Näillä viikoilla muka pitäsis virtsaamistarpeen vähentyä, mutta maanantainakin olin vessassa käynyt yhdeksän aikoihin aamulla mennessä neljästi, iltapäivällä kävin lähtiessä vessassa ja alle 10 min päästä hallilla (poika meni urheileen) jo hätä, jota piti pidellä yli tunnin. Eli ei täällä ainakaan helpostusta. JOkunen viiko luin (luen siis Liberon vauvaviikkoja puhelimesta) , että hiukset kiiltävät nyt alkuraskauden rasituksen jälkeen. Naureskelin vain kaverille, että kyllä kiiltävätkin, kun kampaaja laittoi vasta uuden värin.

Luulen, että väsymys alkaa helpottaa. Tosin niin luulin viime viikollakin ja sunnuntaina olin kyvytön tekemään juuri mitään. Rautakuurin olen aloittanut syömällä Obsidania yhden päivässä (nyt 4. päivä) ja maha oli heti kolme päivää jumissa. Näitä "hyviä" ja "huonoja" päiviä tulee tasaisesti. Hyvät ovat siis sellaisia, että olen toimintakykyinen myös töiden jälkeen. Nyt sellanen puolihyvä päivä, olenhan koneella. Tällaiselle tehtäväorientoituneelle ihmiselle syksy on kyllä ollut vaikea, mutta "sohvavieroitus" on alkanut. Vaikka sohva on kyllä hyvin nyt vapaana; olemme tällä viikolla iltaisin mieheni kanssa illan kotona yhtäaikaa vain tulevana viikonloppuna eli ylihuomenna. Tänään hän on illan töissä ja mun piti isänpäiväkakun pohja tehä, mutta enpä ole ainakaan vielä mitään tehny (ehtiihän sitä lauantainakin....).

Nyt alan jo nuokkuun; kaipa sisäinen väsymykseni muistaa, että nukun usein pikkukakkosen ajan ja ajaa silmäluomia kiinni (äskenkin nojasin käsi leuassa päätä tukien muutamia hetkiä, että jaksoin taas nämä rivit vääntää).
-rv 14+3-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti