Ihanan valkoista

lauantai 6.11.2010 (13+5)

Ihanan valkoista ulkona (ja lapset, mie yritän piristyä sisällä). Viime yönä satoi lunta sen verran, että maa on valkoinen, ihanaa! Pitäis kai itekin ulkoilla, mutta lapset saavat leikkiä keskenään (onneksi leikkivät hyvin  ilman vahtimista ja pihalta eivät poistu).

Eilen oli taas vaihteeksi ns. huono päivä. Torstaina sain kausi-infuenssa rokotuksen, oisko se sitten eilen aiheuttanut palelua ja huonoa oloa. Ekaa kertaa eilen iski suolakurkkuhimo. Olin syönyt verilättyjä (siis en todellakaan jaksanut tehdä ruokaa) ja tunti siitä iski ahdistus. Suolatut cashewpähkinät loppuivat ja suolaisen himo oli valtava (se jostain syystä satsuman ohella auttaa huonoon oloo); laitoin siis kuppiin suolakurkun viipaleita ja söin niitä JOhan helpotti. Mies toi sitten töitä tullessaan pizzaa eikä kerankin tehnyt edes tiukkaa syödä puolikasta pizzaa (kun syö puolikkaan tai neljäsosan, voi hyvällä omalla tunnolla syödä useamminkin pizzaa ;O)   ). Niin, vaikka ruoan ja pähkinät ja suolakurkut ja ruisnäkkärit olinkin syönyt kahden tunnin sisällä. Mulla taitaa olla loputon nälkä. Tänääkin aamulla 40 min suuren kaurapuuroannoksen (johon kuuluuvat myös mehukeitto, raejuusto sekä jäiset sokeroimattomat puolukat) oli taas nälkä.

Väsymyksen toiseksi syyksi paljastui neuvolassa hemoglobiini: 112. SEhän oli odotettavissakin, mutta siltiu rautatabletit odottavat edelleen apteekissa. Ed. kerralla se oli 128 eli minuksi loistava.

Maanantaina kerroin töissä lähimmille työtovereillekin. Säikäytin kyllä heitä eka vähän ku aloitin kertomalla, että olen ollu koko syksyn todella väsynyt (käynyt vain töissä ja maannut sohvalla), fyysinen kunto romahtanut... ja sitten näytin ultrakuvan. Yksi sanoi ensin luulleensa, että näytän syöpäkuvaa kun huonosti vilautin ja ääni oli värissy. Mutta kaikki olivat iloisia, jopa ns. pomoni, joka joutuu hankkiin sitten sijaisen. Milloinhan se äitiysloma oikein alkaa, LA on ultrankin mukaan 9.5.2011????? Kertokaa, jos tiedätte. Etsin Kelan sivuilta, mutta oisin kaivannut jotain laskuria. Päättelin sen sitten olevan joskus huhtikuun alussa.

Ja tunnustan: kävin Kelan sivuilla äitiyspakkausta katselemassa. Niin syyhyää sormet jo vauvavaateostoksille ett. Niinpä en ole vielä uskaltautunut vaatekauppoihin. KOhta pakko ostaa housuja itelle , joinain päivinä kiristää, joinain ei. Siis kyllähän tää maha on kasvanut, mutta näytän lihoneelta kun jenkkakahvoihin kilot menneet.

Neuvolassa poika oli mukana (5 vee neuvolassa ei isin ollut suostunut kaikkea tekemään,joten tehtiin ne puuttuvat jutut) ja kuuli vauvan sykkeen. Oli jo unohtanut tän vauvajutun ja kyseli, että ihanko tosi meille tulee vauva. Mun paino oli jopa laskenut, luulin puntarin olevan rikki ja kokeilin kolmesti ja sain painon pari sataa grammaa nousemaan eri asennossa seisten tai jotain. Ja niinpä neuvolan jälkeen kaupassa käydessä palkitsinkin itseni suklaapatukalla ja illalla miehen ollessa töissä ja lasten nukkuessa paistoin patonkipizzaa, että oli huippuhyvää.

Ultrajutun säästän siihen, että saan itseni skannaamaan kuvan, sekin tuntuu taas yhdeltä niistä vaikeista asioista.  Siivoaminen on eräs, hereillä pysyminen iltapäivällä myös. Mutta että mistä johtuu yöheräily jo tääsä vaiheessa??? Herään siis joka yö 3-5 välillä ja pyörin puoliunissani tunnin tai puolitoista. Tänään heräsin puol viis, mutta nousin puol seiska. Aamull salilla entinen kollega ja pidempiaikainen salituttu sanoikin, että jotain stressiä (työjutuista varmaan ajatteli). Näytin siihen sitten kännykässä olevan ultrakuvan, että tätä "stressiä" riittääkin vähän kauemmin. Ensimmäisen kerran juttelin tämän keski-ikäisen herran kanssa, kun hän salilla crossarilla polkiessa kyseli kumman sain? Ihmettelin, että häh? Hän oli ollut usein takanani juoksumatolla kun poljin crossarilla viimeisniä kuukausina (mysö viikko pojan syntymää ennen). Pari vuotta sitten hän tuli sijaistamaan samaan työpaikkaan ja hänen vaimonsa oli työkaverini viimeiset neljä vuotta. On aina kiva mennä viikonloippuisin salille vaihtamaan kuulumisia.

Muutenkin tällä viikolla olen saanut entisiin viikoihin verrattuna kiitettävästi itsestäni irti liikunnan kannalta: tiistaina kävin yli tunnin kävelylenkin kaverin ja hänen uuden koiransa kanssa, tortaina kävin kuntozumbassa neljän jälkeen (lapset mukana, leikkkivät kiltisti lastennurkkauksessa ja tekivät välillä kärrynpyöriä aulassa, alussa piikkikäteen hieman sattui...) ja tänään alle tunnin treenin salilla. Alaselän vanha vamma on pahana: aamulla aivastaessani kolmannen kerran oli pakko huutaa auts kun niin kipeää kävi (vaikka jännitinkin lihaksia ja pidin tiskipöydästä kiinni). Töissä olen myös hieman liikkunut, mutta ärsyttää kun happi loppuu ja kuulostan läähättävältä possulla kun selitän ja näytän samaan aikaan. Keväällä onkin sitten enemmän ongelmia ja voimisteluosion aikana en kyllä enää viidennellä kuulla tee lentokuperkeikkoja kuten eka raskaudessa.

Hoh hoijaa. Mun energiat tosiaan loppuu viimeistään iltapäivällä. Tänään ne meni salille ja kotona syönnin jälkeenkin olin ärripurri. Onneksi mies lähti isänsä ja veljensä kanssa ajelemaan keväällä kuolleen mummon talon kuntoa katsastaan, joten en ehtinyt kaikkia epäkohtia tältä vuodelta syytää niskaan (varmaan sen verran, että ilomielin lähti, vaikkei mulle suuttunutkaan vaan kysy, että söinkö kunnolla). Kohta alkaa lasten elokuva, katsoikohan sitä, nukkuisko vai lukisko kirjaa. Ärsyttää, kun ois kotona aikaa tehdä ompelujuttuja, siivota tai vaikkapa maalata se tuleva lastenhuone, mie vaan haahuilen ihmettelemässä, miksei kaapista löydy haluamiani karkkeja....

Vauvalehden sain neuvolasta (tää uusin odottajanumero) ja sitä olenkin lukenut. Taidan lähteä ens viikolla katsomaan, josko kirpparilta löytyis vanhoja lehtiä. Ja taidan antaa luvan itselleni ostaa jotain edullisia vauvanvaatteitakin, vaikka yritänki hillitä itseniä (olen luvannut itselleni, että keväällä vasta ostan puuttuvia tarvikkeita eli vaatteet ja turvakaukalon).

Tuli taas ruoasta mieleen, että haluttais joulutorttuja. JOuluteetähän juon jokapäivä, glögiä ja pipareitakin on tullut maisteltua.Joulusisustusta alan laittamaan heti kun jaksan isänpäivän jälkeen, eilenkin ostin lasisia koristesydämiä ja joululahjapaperia....... Niin, sorry, jos kirjoitusvirheitä tulee, arvatkaa sitten vaan;O)

Toivon, että kukalie tänne sivuille eksyykin, kommentoi tai vastaa pähkäilyihin, jotta tsemppaisin itseni tähän kirjoitteluun. Vauvan odotuspäiväkirjaan en ole kirjoittanut vielä mitään....