Talo ei tainnu missään vaiheessa olla kokonaan siisti; jostain kun siivosi, toisesta päästä joku sotki. No olimme ihan vaan keskenämme, joten sinänsä ei haitannut. Tai kävihän meillä aattona mummo ja pappa (eri talouksista), me kävimme mummolla syömässä (anopilla) ja pukki oli sillä välin tuonut lahjat kuusen alle. Helppo juttu.
Vähän joulua varjosti tuttavaperheen kännikala (pahoinpitelyä), mutta kun kaverikin lähetti Meksikosta terkkuja (olin vähän huolissani), saatoin rauhoittua jouluun. Joten nyt sitten en ole saanut hepulikohtauskia (muutaman pienen valituskohtauksen vain, hyvin lieviä kun muistan lopettaa ajoissa). JOhtunee siitäkin, että olen lomalla, ei työ vie voimia.
Viikonlopun otinkin ylirennosti; pysyin sisällä, söin suklaata, katsoin leffoja ja luin kirjoja. No, paino oli noussut jo ennen joulua puolitoista kiloa n. kahdessa viikossa, että eipä ole ollut puntarille kiinnostusta (emme edes enää sellaista omista, salilla käyn kun uskallan kohdata vaa'an). Eilen kaupassa käydessä ostin paljon salaattia yms. Päivä meni kohtuudella, sillä suklaata ei ollut paljoakaan jäljellä. Mutta illalla kun poika oli lähtenyt mummon kanssa "maalle", neiti kipeänä halusi pizzaa: isi haki ja kyllähän se mullekin maistui (puolikas oli sopiva, närästys uhkasi tulisuuden vuoksi, jouduin siis sitä laimentamaan vielä jäätelöllä...). Niin, salaatti on vielä koskematon, mutta ehkäpä tänään...
Isäni kävi eilen ja tuhosi kapioarkkuani. Sen lukko jumiutui alkusyksystä eikä sitä saanut muutoin auki kun sahaamalla palan pois (niin, pientä vandalismia 1800-luvun loppupuolen arkkua kohtaan). Arkku aukeni ja isä vei lukon mukanaan (liian lyhyt kieli, pääsi meneen yli ja jumiutui siksi kokonaan). Arkun sisällä oli mm. kaikki hääkorttimme. Niiitä en ole katsellut, mutta lapset intoutuivat katselemaan vauvakuviaan, sillä lähes kaikki albumimme olivat arkussa (koneellahan kuvat nykyisin). Olin ollut neidin kohdalla ahkerampi ja saanut tehtyä koko kansion kuvia ultrakuvista lähtien. Pojan kansion skräppäys oli hyytynyt vain odotus ja sairaalakuviin. Mutta oli ihana katsella (mie tosin vain vilkaisin) kuvia, selailla teiniajan reissukuvia yms. kansioita.
Ollaan neidin kanssa kaksin, kun mies meni töihin. Ja väsy iski jo. Iltapäivälle varasin bodybalancen, sen tulevat ajat ovat loman jälkeen niin hankalia, etteä uusi harrastus taitaa loppua todella lyhyeen, harmi. Mutta kun en todellakaan ole kykenevä poistumaan kotoa enää lähempänä kello 20 ja kesken toisen mahdolisen jumpan pitäisi viedä neiti omaan tanssiin, ei taida onnistua... JOskohan saisin intoa ompeluun,kankaita olen netistä katsellu vauvan kestoiluun liittyen. JOs kaivais saumurin esille ja hurauttais jotain. Täytyis siis käydä kangaskaupassa. Mutta auto vielä jäässä, vasta töihin lähtiessään mies laitto mulle roikan ja pakkasta on 22. Mutta ehtiihän sinne hieman myöhemminkin. Ssamattomuusa nostaa taas päätään. Menenkin eka lukemaan Barac Obaman kirjan loppuun: piti palautta jo eilen kirjastoon. Eli myös kirjastoreissu edessä (se on sentään ilmaista!!!).
--rv 21+1--
p.s. huomenna ultra!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti