rakenneultra

Eilen olimme rakenneultrassa. Neiti oli mukana katsomassa maha-asukkia ja sai muistoksi myös kuvan. Mielestäni niskapoimu-ultrassa vauva näkyi paremmin. No jokatapauksissa kaikki mitä nähtiin oli kunnossa. Itse en kyllä kaikkea tajunnut, mitä ultraaja sanoi (esim. jonku maksan missasin täysin ja pikkuaivotki ois jääny tunnistamatta ilman mittausta). Hulivilini oli mahassa poikittain, eikä selkärankaa saatu kunnolla katsottua. Istukka oli edessä. Kysyin, mitä se tarkoittaa. Kuulemma en kunnolla tunne potkuja edessä. No kyllä ne tuntuu, mutta paremmin sivuille. Alavatsassa paine on välillä melkoinen, kun miettii viikkoja. Virtsarakkoa painaa usein ja jotain supistusten tyyppisiä on alavatsassa. Ultraaja kysyi muuten kahdesti:"Onko mitään kysyttävää". Eipä mulla ollu. Tokan kerran jälkeen tajusin ehkä hänen tarkoittavan, haluanko tietää sukupuolen. Jalat oli kyllä ihan alusta asti koukussa, mie en ainakaan nähny mitään vilahdukseltakaan, en tosin kyllä asiaan keskittynytkään: haluan saada yllärin sit toukokuussa.

Parina päivänä on tuntunut kuin sydän tulisi kurkkuun asti; aivan kuin olisi rytmihäiriöitä ja sydämen lyönti tulee kurkkuun asti (kuin puoli kurkkua kuristuisi tai jotain). Ja tuntemukset tulleet levossa. Liikunnan aikana ei mitään kummempia tuntemuksia ole ollut. Alaselkä ollut ärtynyt, mutta ei ole toimintaa paljon estänyt.

Mummo ja pappa asuivat lapsineen tässä 50-luvulla ja mummo synnytti osan lapsista myös täällä.

Mieliala vaihtelee ihan liikaa. Olen itkenyt ihan tyhmistäkin asioista, pohtinut tyhmiä juttuja ja keskittynyt liikaa tyhmiin ajatuksiin. Eilen tuli ohjelma kuutosista ja heidän odotuksesta. Huh huh, kyllä nyt tuntuu helpolta raskaus ja kaikki tulevakin, kun katsoi mitä toinen joutui kokemaan. Pisti meikäläisenkin ajatukset paremmin kohdilleen (ei ne kyllä vieläkään ihan kohdilla ole) ; ehkä osaan paremmin nauttia tästä mahasta ja alkaa olemaan ylpeä siitä. Pari mamma-paitaa (mustaa hihatonta) ostin tänään, mutta yhtään vauvanvaatetta en ole ALEsta löytänyt. Mutta niihin kuutosiin. Odottajan maha oli kyllä hurja ja vauvat todella pieniä synnyttyään. Vähän jäi mietittyttämään, millä rahalla he alussa vaipat, maidonkorvikkeet yms. jutut maksoivat (olihan äiti kuukausia sairaalassa ja kaikki kuusikin viikkoja). Jossain ohjelmassahan he rahaa voittivat, mutta sitä ennen??? Aikamoista hulinaa oli kotona kaikkien kuuden kanssa ja silti äiti tuntui olevan hyvissä voimissa (nukkui 3h yö ja 3h päiväl), toki apuakin näytti olevan, mutta silti. Ja mie valitan joskus kahden (pian kolmen) kanssa. Ollaankokohan me totuttu jo liian hyvälle?

Ihanaa, kun huomenna taas sa ihan luvalla mässätä. Kyllähän mulla kokoajan jotain mieli tekee, mutta olen suunnilleen ruodussa. Ehkä sokeria saan liikaa. Mutta kun mieli maassa (vaikkei olis syytä), sokeri ja vehnämössöt tekee ihmeitä (hetkeksi, sit taas ne syödyt nopeat hiilarit laskee ja mieli laskee samaa tahtia). No muutamat kaavat eilen sain piirrettyä ja kankaita on hankittu, ehkäpä pian saan ommeltuakin (tytölle lilasta velourista tunikaa, vauvalle kestoja ja villa/bambu-asuja)!????!!!! No jos ei tänä vuonna, niin ensi vuonna sitten!

Parempaa ja iloista uutta vuotta 2011!!!

-rv 21+3-